Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Näytät jo paljon paremmalta”, Liljatuuli totesi tehdessään minulle vielä viimeistä tarkastusta ennen kuin pääsisin pois parantajan pesältä. Väläytin sisarelleni lämpimän hymyn.
”Hengenmenetys vei viheryskän mukanaan, olen ihan terve”, kerroin vaikka tiesinkin parantajakissan tietävän sen jo. Liljatuuli kohdisti meripihkaisen katseensa minuun. Parantajan katseesta paistoi huoli.
”Eikö sinua pelota, että menetit taas hengen?” tummanharmaa naaras kysyi vaisulla äänellä. Pudistin päätäni hennosti hymyillen.
”Se aika, jonka me kaikki olemme maan päällä on rajallinen. Vaikka Tähtiklaani antoikin minulle yhdeksän henkeä, en ole kuolematon. Hengenmenetyksen ansiosta toivuin ennätysajassa ja pääsen taas johtamaan Eloklaania. En minä pelkää kuolemaa, siskokulta”, naukaisin ja kosketin hellästi kuonollani Liljatuulen kuonoa. Parantaja hymyili.
Mieleeni muistui hetki Tähtiklaanissa, kun olin kohdannut Karpalonenän. Lämmin tunne valtasi minut, kun mietin poikaani. Hänellä oli kaikki hyvin, vaikka Tyrskytassu olikin riistänyt hänen henkensä ihan turhaan. Aina kun näin Korppisiiven tai Hiilihampaan, tummanruskea oppilas palasi mieleeni. Mitenköhän hän pärjäsi lehtikadon aikaan yksin? Oliko ollut virhe häätää Tyrskytassu Eloklaanista? Vaikka järki kertoi minulle vastauksen, olin siltikin epävarma päätöksestäni. Eloklaanissa toisen tappaminen turhaan oli sääntöjen vastaista, ja siitä seurasi rangaistus. Oli riski pitää tappaja klaanissa. Mutta silti, Tyrskytassu oli vasta nuori. Olisiko hän voinut oppia virheestään ja muuttua paremmaksi?
”No niin, sinä olet valmis. Alahan laputtaa siitä”, Liljatuuli totesi vitsaillen, kun oli saanut tarkastuksen tehtyä. Pyyhin Tyrskytassun pois mielestäni ja hymyilin lämpimästi pentuetoverilleni.
”Nähdään taas”, hyvästelin naaraan ja lähdin kävelemään ulos parantajan pesästä. Astuessani ulos, pesän lämpö katosi hetkessä. Tilalle tuli kylmyys ja pakkastuuli. Sen sijaan ilma oli raikkaampaa pesän ulkopuolella. Yrttien kitkerät tuoksut eivät kutittaneet nenää tai aiheuttaneet päänsärkyä. Ehdin vain hetken nauttia vapaudestani, kun erotin kaksi tuntematonta kissaa aukiolla. Tai no, toinen heistä näytti erittäin tutulta, nimittäin Hiilihampaalta. Nopeasti katsottuna olisin voinut luulla, että aukiolla seisoi yhden sijaan kaksi Hiilihammasta. Minttuliekki oli keskustelemassa tuntemattomien kissojen kanssa. Kun lähestyin heitä, kaikki huomasivat minut.
”Mitä täällä tapahtuu?” kysyin silmäillen ensin hetken tulijoita ja sitten katseeni kävi vuorotellen Minttuliekissä ja Hiilihampaassa.
//Minttu tai hiili?
// 311 sanaa
