Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kokoontuminen oli sujunut omasta mielestäni mainiosti. Koko kokoontumisen ajan rauha oli vallinnut Kivikukkulalla sekä eloklaanilaisten että kuolonklaanilaisten välillä. Ilokseni olin saanut huomata, että kissat jopa keskustelivat keskenään. Osa kuolonklaanilaisista tosin pysytteli toistensa seurassa kaukana eloklaanilaisista, mutta jotkut rohkeimmat juttelivat omatoimisesti klaanini jäsenten kanssa.
Tuntui kuin kuolonklaanilaiset olisivat vältelleet minua, sillä vain Punatähti ja Henkäysvarjo uskaltautuivat juttusilleni. Heidän sanojensa mukaan Kuolonklaanilla meni hyvin. Tapaisimme taas seuraavan täysikuun aikaan Kivikukkulalla. Olin innoissani kokoontumisista. Kenties tästä alkaisi Kuolonklaanin ja Eloklaanin välinen tuttavuus, johon ei kuuluisi riidat tai rajakahakat.
Aurinko oli jo noussut miltei huippuunsa kokoontumista seuraavana päivänä. Olin nukkunut pitkään, mutta nyt istuskelin pääaukion laitamilla ja seurailin eloklaanilaisten toimia. Aukiolla ei ollut kamalasti kissoja, mutta muutama soturi istuskeli siellä täällä aukiota. Osa nautti auringon lämmöstä, ja osa pysytteli mielellään varjossa.
Huomasin tummanruskean tabbykuvioisen kollikissan katselevan jokseenkin mietteliäänä ympäri aukiota. Halavaviiksi oli lyöttäytynyt kollin seuraan. Päättelin heidän puheistaan, että kaksikko etsi jäseniä partioon. Hiilihammas ei tuntunut huomaavan minua, sillä seisoin hänen takanaan. Siispä päätin astella kaksikon luokse.
”Onko teillä kissoista pulaa?” kysäisin rauhallisella äänellä, ja Hiilihammas säpsähti. Kolli käännähti minun puoleeni, ja nyökkäsin kaksikolle tervehdyksen, johon he kohteliaasti vastasivat.
”Näin on. Minttuliekki pyysi minua johtamaan metsästyspartiota, mutta on vähän vaikea johtaa partiota, jota ei ole”, kolli naurahti hetken hiljaisuuden jälkeen. Kasvoilleni levisi huvittunut hymy. En ennättänyt sanoa mitään, kun Hiilihammas jo kysyi minulta kysymyksen:
”Satutko sinä tietämään ketään, joka voisi tulla vielä meidän kahden lisäksi partioon?”
Minä tietenkin olin itse vapaana, mutta mietin hetken ajan, kuka muu voisi lähteä kanssamme partioon. Aurinkokajo varmasti tulisi mielellään mukaamme, mutta päätin olla pyytämättä häntä.
”Minä olen vapaana, ja voin käydä hakemassa vielä jonkun neljännen soturin matkaamme. Odottakaa tässä”, tokaisin ja lähdin jo harppomaan kohti sotureiden pesää.
Astelin sisään pensaaseen, jonka jälkeen kurottauduin katsomaan pesän ylemmälle tasolle. Utusielu makoili omalla vuoteellaan, mutta naaraan korvien liikkeiden perusteella tämä ei ollut unessa.
”Utusielu, oletko hereillä?” kysäisin rauhallisella äänellä. Naaras kohotti päätään ja katsahti minuun.
”Olen”, hän vastasi ja kampesi itsensä istumaan. Naaras sipaisi kielellään pari kertaa törröttäviä rintakarvojaan.
”Lähdetkö metsästyspartioon?” kysyin. Naaras ei vastannut mitään, vaan nousi ylös. Oletin sen olevan kyllä-vastaus, joten poistuin pesästä taas lämpimälle aukiolle.
Olisin mielelläni heittäytynyt maahan ja piehtaroinut siinä auringon lämmittäessä turkkiani, mutta tiesin ettei sellaiselle ollut juuri nyt aikaa. Kävelin takaisin Halavaviiksen ja Hiilihampaan luokse.
”No?” tabbykuvioinen kolli kysyi ja kohtasi heti katseeni.
”Utusielu lähtee mukaamme”, kerroin. Se ei tuntunut olevan kummallekaan soturille mikään ongelma, vaan molemmat nyökkäsivät tyytyväisenä. En muistanut edes, että milloin viimeksi olisin ollut mukana partiossa, jota en itse johtanut. Hillasielun koulutuksen aikaan tein sitä useinkin, mutta usein Minttuliekki laittoi minut johtamaan partiota.
Nyt minulla ei ollut edes oppilasta mukana, mutta välillä oli kyllä ihan mukavaa olla vain mukana ja kuunnella partion johtajan ohjeita. Metsästyspartiossa toimisin kuitenkin melko itsenäisesti, sillä tiemme erkaantuisi jossain kohdassa lähtiessämme saalistamaan.
Kilpikonnalaikukas Utusielu asteli ulos pesästä venytellen. Naaras katsahti aurinkoon ja sulki hetkeksi silmänsä. Sitten soturi etsi katseellaan meidät, ja saapui luoksemme.
”Joko mennään?” kysyin Hiilihampaalta, ”vai tahdotko partioon enemmän jäseniä?”
//Hiili?
// 486 sanaa
