Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Tarkkailin etäältä, kuinka Omenatassu kulki jäniksen hajujäljen perässä. Olin tyytyväinen siihen, että kanelinruskea oppilas oli lopulta jaksanut keskittyä harjoitukseen. Alussa hän oli ollut turhautunut, sillä tämä oli kokonaan uusi asia Omenatassulle. Viimein ruskea pitkäkorvainen jänis tuli näköpiiriimme. Olin alkamassa kehumaan oppilastani, mutta en ehtinyt.
Omenatassu pinkaisi juoksuvauhtiin ja syöksyi kohti jänistä. Eläin kääntyi äkkiä Omenatassun puoleen, ja lähti vaistomaisesti juoksemaan karkuun. Samassa säpsähdin ja lähdin oppilaani perään.
”Omenatassu! Pysähdy!” ulvaisin naaraan perään, muttei tuo tehnyt elettäkään totellakseen. Kirin oppilasta hieman kiinni, mutta hätkähdin tajuttuani, kuinka lähellä Kuolonklaanin rajaa olimme. Askel askeleelta jänis sekä Omenatassu lähestyivät toisen klaanin rajaa. Jänis pinkoi jo kaukana Omenatassusta, ja rajan ylitettyään kanelinruskea oppilaskin hidasti hieman tahtiaan.
Minä pysähdyin Eloklaanin rajamerkkien tälle puolen, ja viimein Omenatassukin pysähtyi monen ketunmitan päässä rajasta. Naaras katseli ympärilleen.
”Omenatassu! Tule heti takaisin!” huudahdin kissalle, joka käännähti minun suuntaani. Sivusilmälläni huomasin, kuinka pohjoisesta meitä lähestyi kissajoukko. Viiden tai kuuden hengen partio kulki Kuolonklaanin rajaa myöten. He olivat huomanneet rajan ylittäneen oppilaani, ja partio kiristi tahtiaan.
Omenatassu otti muutaman askeleen minua kohti, ja huomasi sitten lähestyvän kissajoukon. Naaras taisi itsekin ymmärtää, että hän oli liemessä. Niinpä oppilas juoksi ripein askelin Eloklaanin rajan tälle puolen. Naaras oli jo lähdössä pois rajalta, mutta minä pysäytin hänet:
”Odota.” Omenatassu katsoi minua yllättyneenä.
”Mutta kuolonklaanilaiset lähestyvät!” naaras kuiskasi ja viittoi kissajoukon suuntaan.
”Jos lähdemme nyt, he eivät takuulla anna tämän asian olla. Kunnon soturi pyrkii aina korjaamaan virheensä, vaikka olisikin rikkonut lakeja”, selitin kanelinruskealle naaraalle, joka ei tuntunut olevan innostunut ajatuksesta. Omenatassu ei kuitenkaan väittänyt enää vastaan, vaan jäi istumaan vierelleni ja odottamaan lähestyvää partiota.
Partion johdossa kulki vaaleanharmaa raidallinen kolli, jonka tunnistin Kuolonklaanin varapäälliköksi. Mitä minä Henkäysvarjoa tunsin, hän ei ottaisi rajan ylitystä hyvällä. En tuntenut nimeltä partion muita jäseniä, mutta muistin osan kasvot. Pieni, hopeanharmaa tabbykuvioinen naaras oli ollut mukana, kun Henkäysvarjo oli joitakin kuita sitten käynyt Eloklaanin leirissä. Täysin tuntemattomia minulle olivat mustaoranssi naaras, suuri kellanpunainen kolli ja punaruskea sinisilmäinen kolli.
”Päivää, Henkäysvarjo ja muut kuolonklaanilaiset. Taisittekin huomata, että oppilaani ylitti Kuolonklaanin rajan epähuomiossaan”, aloitin keskustelun heti, kun kuolonklaanilaiset pääsivät kuuloetäisyydelle. Henkäysvarjo hidasti tahtiaan ja lopulta pysähtyi meitä vastapäätä rajan toiselle puolelle. Kollin katse oli tympääntynyt, eikä hän vaikuttanut lainkaan iloiselta.
”Noinko te oppilaitanne siellä Eloklaanissa koulutatte? Ottaisitte mallia meidän oppilaistamme, heille painotetaan alusta asti, miten tärkeää on pysytellä omalla reviirillä”, raidallinen kolli murahti ja viittoi katseellaan mustaoranssiin naaraskissaan. En voinut olla muistelematta sitä kertaa, kun peräti kaksi Kuolonklaanin oppilasta oli vain reilu kuu sitten käynyt vierailla Eloklaanin reviirillä, ja vielä täysin tarkoituksella. Olisin voinut ottaa asian heti puheeksi, mutta päätin olla muistuttamatta siitä. Se lietsoisi vain turhaa vihaa klaanien välille.
”Omenatassu on uusi Eloklaanissa, ja hänet nimitettiin vain pari päivää aiemmin. Se ei tietenkään ole mikään syy ylittää rajaa, mutta hän oli kovin keskittynyt jäniksen jahtaamiseen, eikä huomannut ylittävänsä rajaa. Kuten huomasitte, hän tuli heti sen tajuttuaan takaisin rajan tälle puolelle”, selostin rauhallisella äänellä. Henkäysvarjo siristi silmiään, ja siirsi suorastaan murhaavan katseensa nuoreen oppilaaseen.
”Vai että Omenatassu. Mykkäkö sinä olet, vai etkö itse osaa ottaa vastuuta omista tekemisistäsi? Ei päällikkö ole aina puhumassa puolestasi”, Henkäysvarjo sihahti, astui askeleen lähemmäksi rajaa ja kumartui oppilaan tasolle. Kuolonklaanin varapäällikkö vaikutti melko uhkaavalta, vaikka tiesinkin hänen pysyttelevän visusti omalla puolellaan rajaa. Minua raivostutti se, miten Henkäysvarjo käyttäytyi. Miksi näin pienestä asiasta täytyi tehdä iso numero?
//Omena?
// 539 sanaa
