Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Ilta oli hämärtynyt metsän ylle, ja olin siirtynyt omaan pesääni lepäämään. Olin lupautunut partioon heti aikaisin aamulla, joten halusin olla herätessäni skarppina. Aamuiseen partioon lähtisivät myös Minttuliekki ja Väärävarjo, sekä Karju ja Kiero, ja samalla näyttäisimme heille tarkemmin Eloklaanin reviiriä.
Olin juuri saanut mukavan asennon sammalvuoteellani, kun joku huhuili minua. Tulija astui sisään hämärään pesään, joten kampesin itseni pystyyn ja kohtasin kissan. Tulija paljastui nopeasti Hiilihampaaksi, jonka kasvoilla oli vakava ilme. Hän kuitenkin vastasi ystävälliseen hymyyni pirteällä virnistyksellä. Olin iloinen, että soturi oli selvinnyt taistelusta hengissä ja nähtävästi melko pienin vammoin, sillä kolli oli jo nyt jalkeilla. Pienen keskustelun jälkeen soturin ilme vakavoitui taas, kun hän otti puheeksi klaaniin jääneet hyökkääjät. Hymy haihtui myös minun kasvoiltani, kun Hiilihammas esitti huolensa. Ymmärsin häntä täysin, ja takuulla moni eloklaanilainen jakoi saman huolen hänen kanssaan.
”Olen täysin varma”, vakuutin rauhallisella äänellä ja heilautin häntäni etukäpälieni päälle, ”keskustelin heidän kanssaan ja tulin siihen lopputulokseen, että he ovat vaarattomia.” Hiilihammas ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta, joten päätin kertoa soturille kaiken mitä olimme jutelleet erakoiden kanssa.
”Kyllä, he yrittivät tappaa minut, mutta eivät sitä tehneet, vaan sen teki Metsähalla. Minttuliekin sanojen mukaan he antautuivat vapaaehtoisesti pian partion saapumisen jälkeen”, selostin tasaisella äänellä, pitäen katseeni Hiilihampaan jäänsinisissä silmissä. Jatkoin kertomalla soturille siitä, miten he olivat lähteneet Metsähallan mukaan silkasta uteliaisuudesta. Erakot olivat halunneet nähdä, olinko tosiaan lähestulkoon kuolematon. Kerroin Hiilihampaalle myös siitä, miten Karju oli pyytänyt vilpittömästi minulta anteeksi ja luvannut käyttäytyä.
”He tekivät virheen, mutta vain koska he tapasivat Metsähallan ensin. Minä uskon, että jos he olisivat tavanneet meidät ensin, he eivät olisi koskaan lähteneet moiseen suunnitelmaan mukaan. Karju ja Kiero eivät kuitenkaan tappaneet meitä, joten minun mielestäni he ansaitsevat toisen mahdollisuuden”, nau’uin vakavailmeisenä ja toivoin, että Hiilihammas olisi kanssani samaa mieltä. Kolli katsoi minua ilmeellä, jota en osannut tulkita.
”Jos vain olet tarpeeksi kunnossa, niin lähde aamulla kanssamme partioon. Keskustele heidän kanssaan niin näet, että he eivät ole pahoja kissoja”, pyysin pitäen edelleen katseeni Hiilihampaassa.
