Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olimme pitäneet Henkäystähden kanssa puheemme ja laskeutuneet takaisin muiden seuraan. Eloklaanin ja Kuolonklaanin jäsenet vaihtoivat melko vähän kuulumisia toistensa kanssa, mutta olin hyvilläni huomatessani, miten osa klaaniemme jäsenistä uskaltautuivat puhumaan toisilleen. Suurin osa kissoista tyytyi kuitenkin pysyttelemään visusti vain oman klaaninsa jäsenien seurassa, mutten voinut syyttää heitä siitä. Henkäystähti oli keskittynyt juttelemaan erään klaaninsa jäsenen kanssa, joten tyydyin katselemaan Kivikukkulan menoja sivusta, odottaen jos joku kaipasi seuraani. Ilokseni huomasin pian Pimentovarjon saapuvan luokseni. Hän oli rauhallinen kuten aina, mutta toisin kuten sodan aikaan, hänen äänensä ei ollut kylmä ja inhottava. Yllätyksekseni naaras vaikutti jopa mukavalta, joka sai hymyn leviämään minun kasvoilleni. Kohtasin mustan naaraan sinertävän katseen empimättä.
”Niin”, vastasin päätäni nyökytellen, ”luulen, että se vie jonkin aikaa ennen kuin klaanimme jäsenet voivat taas luottaa toisiinsa. Tämä on kuitenkin erittäin hyvä alku.”
Pimentovarjo nyökkäsi vuorostaan. Naaras vaikutti rauhalliselta eikä juurikaan jännittyneeltä tai varautuneelta, kuten suurin osa Kuolonklaanin jäsenistä.
”Toivon, että klaanit vielä jonain päivänä ymmärtävät sen, miten tärkeää on olla hyvissä väleissä. Olisi hienoa, jos voisimme tukeutua toisiimme pahan paikan tullen, aivan kuten muinaiset klaanit tekivät aikoinaan”, naukaisin rauhallisella äänellä, vieno hymy kasvoillani. En tiennyt mitä Pimentovarjo tiesi muinaisista klaaneista vai tiesikö hän mitään. Päätin jättää mainitsematta sen, miten klaanit olivat tukeutuneet toisiinsa silloin, kun Kuolonklaani oli hyökännyt yksitellen heidän kimppuunsa ja riistänyt heidän kotinsa. Sellaisen kertominen olisi ollut turhaa syyttelyä eikä sillä tänä päivänä ollut mitään väliä, kun kyse oli niin monen vuodenajan takaisista asioista, että kuolonklaanilaiset tuskin edes tiesivät niistä enää.
//Pimento?
KP-boosti käytössä
