Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA (164 sanaa taistelusta = 1TaP)
Keijukainen ja kaksi muuta kujakissaa olivat yllättäen saapuneet eilen reviirillemme. Hiilihammas, Laventelitaivas ja Kirpputäplä olivat vastaanottaneet kolmikon ja estäneet heidän pääsynsä leiriimme. Tyttäreni oli hakenut minut nopeasti paikalle, vaikka sana tuntemattomien ilmestymisestä kukkulan lähelle olikin jo kiirinyt korviini. Keijukainen oli tuonut mukanaan yllättäviä uutisia. Minun tyttäreni, Kärsämöpentu olikin hengissä. Vuodenaikoja kestänyt epätietoisuus oli tiessään ja jäljellä oli helpottuneisuus. Minun tyttäreni oli elossa ja Keijukaisen sanojen mukaan hän halusi palata kotiin. Mutta kuten olin arvellut, se ei ollut niin yksinkertaista. Keijukainen halusi tehdä jonkinlaiset vaihtokaupat, muttei naaras suostunut kertomaan siitä sen enempää. Hän vain lupasi, että sen jälkeen saisin tyttäreni takaisin ja Kujakissayhteisö lähtisi lopullisesti metsästä. Tähtiklaanin kiitos, hän ei pakottanut minua tekemään päätöstä heti. Mutta naaraan lähtiessä hän ilmoitti, että mikäli emme saapuisi paikalle hänen vaatimaansa paikkaan, vaatimaansa aikaan ja vaatimallaan kokoonpanolla, hän tappaisi tyttäreni. Sitä minä en voisi sallia, joten vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.
Haavemuisto, Uskolintu ja Rauhatassu olivat ainoat, joka todella tunsivat Keijukaisen ja Päivänsäteeksi uudelleen nimetyn tyttäreni. Siksi olin lähestynyt heitä ja kysynyt heidän mielipidettään asiaan, vaikka olinkin tehnyt jo päätökseni. Haavemuisto oli tiukasti sitä mieltä, ettei minun pitäisi luottaa Keijukaisen sanaan. Mutta kolli oli näyttänyt epäröivän. Keskustelumme lomassa hän oli paljastanut Päivänsäteen olevan hänen entinen kumppaninsa ja Rauhatassun emo. Se tarkoitti sitä, että Rauhatassu oli minun tyttären poikani ja jakoi kanssani saman veren. Keskustelun päättyessä mieleni ei ollut muuttunut. Ilmoitin pikimmiten klaanille, että parantajat, soturit ja oppilaat sekä klaanissamme olevat vierailijat lähtisivät aikaisin ennen seuraavan auringonnousua tapaamaan kujakissoja ja neuvottelemaan rauhasta.
”Ole varovainen”, Minttuliekki pyysi, kun kipaisin vielä ennen lähtöä hänen ja Kortepennuksi nimetyn poikamme luokse. Olimme päättäneet, ettei punaturkkinen naaras osallistuisi taisteluun. Keijukainen ei ollut pyytänyt paikalle kuningattaria tai klaaninvanhimpia, ja leiri tarvitsi edes pari taistelutaitoista kissaa kaiken varalta.
”Olen. Älä sinä murehdi minusta, pidä vain huolta leiristä ja Kortepennusta”, pyysin hiljaa kehräten, ”me palaamme pian Kärsämöpentu mukanamme.”
Minttuliekin kasvot täytti lämmin ja lempeä hymy ja hän painoi kasvonsa vasten turkkiani.
”Minä rakastan sinua”, naaras kuiskasi, johon minä vastasin samoilla sanoilla ennen kuin hyvästelin kumppanini ja nuorimman poikamme lähtiessäni muun klaanin kanssa kohti tapaamispaikkaa.
Tapaamispaikalla meitä vastassa oli Keijukainen Yhteisöineen, aivan kuten hän oli luvannutkin. Silloin kaikki näytti lupaavalta ja uskoin, että todella pystyin luottamaan Keijukaisen sanaan. Mutta aivan hetkessä kaikki kääntyikin ylösalaisin Keijukaisen ilmoittaessa mielensä muuttuneen. Aivan yhtäkkiä Päivänsäde oli nostanut päänsä pystyyn. Kaikki surkeus haihtui hänen kasvoiltaan, tämä oli ollut huijausta. Keijukainen sätti minua ja hyväuskoisuuttani, haukkui minut lyttyyn klaanini kuullen. Hän syytti yksin minua tästä kamalasta sodasta, joka oli Kujakissayhteisön ja Kuolonklaanin aloittama.
En ehtinyt edes tajuamaan tapahtunutta, kun Keijukainen komensi jo joukkonsa eloklaanilaisten kimppuun. Se sai myös Henkäystähden lähettämään meidät piirittäneet kuolonklaanilaiset kimppuumme. En voisi pysäyttää tätä enää millään. Kaikki oli mennyt pieleen. Ainoa ulospääsy tästä tilanteesta olisi taisteleminen. Yritin kannustaa klaanitovereitani taistelemaan klaanimme ja Tähtiklaanin tähden. Emme voisi luovuttaa ja antaa pahuuden voittaa.
Ensimmäisenä vastustajakseni asettui itse Keijukainen. Harmaaturkkisen naaraan vihreissä silmissä leimusi raivo, kun hän kävi armotta kimppuuni. Edellinen taistelumme oli päättynyt minun häviööni, mutta tätä taistelua minä en aikonut hävitä. Taistelisin eloklaanilaisten puolesta vaikka viimeiseen hengenvetooni saakka, jos tilanne sitä vaatisi.
