Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kun lumeen juuttunut möykky alkoi puhua, tunnistin sen kissaksi. Kissan ääni kuulosti tutulta, mutten saanut päähäni, mistä kissa oli tuttu. Kortetuike oli alkanut pohtia, miten saisimme muukalaisen vapaaksi lumen vankeudesta.
”Se voisi toimia”, naukaisin pojalleni päätäni nyökytellen. Siirryin lumeen juuttuneen kissan toiselle puolelle ja aloin kaivaa lunta tämän viereltä, ja Kortetuike teki samoin toisella puolella. Kissa oli selvästi kylmissään, sillä hän tärisi kovasti meidän yrittäessään irrottaa häntä.
”Koeta nostella vähän tassujasi”, ohjeistin jumittunutta kissaa, kun olin saanut kuovittua mielestäni riittävästi lunta käpälilläni. Kissa yritti, mutta mitään ei tapahtunut.
”Ei se onnistu”, hän kertoi ja pudisteli päätään. Vilkaisin Kortetuiketta, jonka kasvoille oli piirtynyt mietteliäs ilme.
”Yritetään vielä”, nau’uin, joten ryhdyimme oitis toimeen. Minunkin alkoi tulla kylmä, kun seisoin hangessa. Lumi oli kovaa, joten sen kaivaminen alkoi hiljalleen sattua. En kuitenkaan voisi lopettaa, sillä ei tätä kissaraasua voinut tähänkään jättää. Kissa yritti taas liikahtaa, jolloin hän sai käpälänsä vapaaksi.
”Hei, se toimii!” Kortetuike hihkaisi. Kissa pääsi irti lumesta, ja ohjasimme hänet polulle, jolta olimme saapuneet. Kun katselin naamiokuvioista kissaa, sain viimeinkin päähäni kuka hän oli. Tämä kotikisu oli ollut leirissämme aiemminkin.
”Hei, sinähän olet Puh, eikö niin?” varmistin ystävällisesti hymyillen.
//Puh?
KP-boosti käytössä
