Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kuljin partion johdossa kohti leiriä. Olimme käyneet tarkastamassa etelä- ja itärajat, eikä mitään poikkeavaa ollut näkynyt. Minttuliekki oli laittanut minut omasta pyynnöstäni partion johtoon. En koskaan ollut ollut soturi, joten oli hyvä tehdä muitakin kuin vain päällikön hommia. Partiossa olivat mukana Viherkatse, Lumihiutale, Salviakatse ja Hillatassu. Oppilaani oli päässyt nopeasti mukaan klaanielämään, mutta joillakin oli edelleen paljon totuteltavaa. Lumihiutale ja Salviakatse olivat tottuneet rajojen kiertämiseen, mutta uudenlaiset säännöt ja soturilaki toivat hankaluuksia. Minä, Liljatuuli, Minttuliekki ja Lauhalaukka opetimme parhaamme mukaan eloklaanilaisille soturilain kohtia.
”Ennen kuin syöt, vie Kirsikkakuonolle tuoresaalista”, sanoin Hillatassulle, kun astuimme pääaukiolle. Oppilas lupasi hoitaa asian, ja lähtikin heti kohti tuoresaaliskasaa. Partion jäsenet lähtivät omille teilleen, ja minäkin löysin hyvän paikan Litteäkiven edustalta. Vaikka kaikki olikin lähtenyt käyntiin hyvin, Eloklaani kaipasi edelleen vahvistusta. Kuolonklaanin kissamäärä oli takuulla kaksinkertainen Eloklaaniin verrattuna. Vaikka Punatähti olikin luvannut elää kanssamme rauhassa, oli aina varauduttava siihen, että Kuolonklaani päättäisikin hyökätä.
”Mitä mietit?” Aurinkokajon lämmin ääni keskeytti ajatukseni. Käännyin keltasilmäistä soturia kohti ja hymyilin lempeästi.
”En mitään tärkeää, säätä ja sen sellaista”, naurahdin. En halunnut, että Aurinkokajo joutuisi murehtimaan, joten valkoinen valhe ei nyt haitannut. Sinikilpikonnakuvioinen naaras naurahti ja istui vierelleni. Hän katsoi minua suoraan silmiini.
”Olet ollut kiireinen viime aikoina”, entinen kotikisu huomautti. Matkan aikana olimme lähentyneet paljon, mutta nyt päällikön kiireet olivat vieneet kaiken aikani. Minä nautin Aurinkokajon seurasta, ja toisinaan ikävöinkin juttuhetkiämme.
”Niin, mutta kyllä se tästä. Kun Eloklaani pääsee kunnolla jaloilleen, minunkin kiireeni helpottavat”, vakuutin. Aurinkokajo nyökkäsi.
”Käydäänkö kävelyllä?” naaras kysyi. Katseeni kääntyi automaattisesti kohti taivasta. Aurinko oli juuri noussut, ja aurinkohuippuun olisi vielä aikaa. Minttuliekki oli lähtenyt harjoituksiin Halavatassun kanssa, joten en voisi vielä keskustella hänen kanssaan Eloklaanin vahvistamisesta. Voisin ottaa asian puheeksi illalla tai huomisaamuna. Kenties naaraalla olisi ajatuksia siitä, mistä Eloklaani voisi saada lisää jäseniä.
”Käydään vain”, sanoin ja nousin ylös. Ilmoitin lähdöstäni nopeasti Viherkatseelle, jonka jälkeen suuntasin kohti piikkihernetunnelia.
Päivä oli kylmä, eivätkä auringon säteet lämmittäneet vielä lainkaan. Pilvetön taivas oli kirkkaansininen, ja kirkas aurinko sai valkean hangen suorastaan hehkumaan.
”Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?” Aurinkokajo aloitti keskustelun, kun pääsimme pois metsästä. Suuntasimme kohti kukkuloita.
”Haluan olla mahdollisimman hyvä päällikkö, muusta en tiedä”, kerroin rehellisesti. Aurinkokajo oli myöntänyt matkan aikana, että hän halusi olla minun kanssani. Vaikka pidinkin naaraasta, en voinut juuri nyt sitoutua olemaan hänen kumppaninsa. Kaikki aikani meni Eloklaanin päällikkönä toimimisessa.
”Mutta etkö sinä voisi olla samalla myös minun kumppanini? Lupasit harkita asiaa sitten, kun Eloklaani on perustettu”, Aurinkokajo sanoi vaimealla äänellä. Saatoin vain kuvitella, kuinka pahalta epätietoisuus hänestä tuntui. En ollut edes ehtinyt miettiä asiaa.
”En tahdo, että joudut sitoutumaan johonkin, joka ei edes ehdi olla kanssasi. Haluaisin viettää kanssasi aikaa enemmän kuin uskotkaan, mutta aikatauluni on liian täynnä. Ymmärrän, että sinä haluat vastauksia, mutta en voi juuri nyt antaa niitä, olen pahoillani”, huokaisin hiljaa ja katsoin naarasta pahoitellen. Aurinkokajo oli pettynyt, mutta hän nyökytteli hiljaa päätään.
”Minä jaksan kyllä odottaa, usko pois. Odotan sinua vaikka siihen saakka, kun olemme molemmat klaaninvanhimpia, kunhan vain joku päivä voimme olla yhdessä”, Aurinkokajo sanoi. Väläytin naaraskissalle kiitollisen hymyn, ja puskin tämän turkkia. Olimme pysähtyneet juttelemaan, ja jatkoimme nyt matkaa eteenpäin.
Kävelylenkin aikana juttelimme kaikenlaista. Aurinkokajo kertoi joitakin kommelluksia, joita partioissa oli sattunut. Nauroimme lähes tauotta koko matkan ajan. Lopulta palasimme leiriin, kun aurinko oli jo lähtenyt laskemaan. Aurinkokajo siirtyi sotureiden pesään, ja minä jäin etsimään Minttuliekkiä.
Halavatassu oli leirissä, joten myös Minttuliekin täytyi olla jossain täällä. Lopulta löysin varapäällikön klaaninvanhimpien pesästä, kun olin kiertänyt ensin muut pesät läpi.
”Lupaan, että joku oppilaista vaihtaa vuoteesi heti huomenaamulla”, kuulin Minttuliekin naukuvan. Väistyin pois tieltä, kun naaras astui ulos pesästä. Hän katsoi minua ensin hieman yllättyneenä, mutta hymyili sitten leveästi ja sanoi:
”Kirsikkakuono valitteli taas likaista sammalalustaansa. Taitaa olla Hillatassun vuoro vaihtaa se?”
”Kyllä. Se olkoon hänen ensimmäinen tehtävänsä huomenna”, sanoin. Minttuliekki käveli kanssani pois klaaninvanhimpien pesän edustalta.
”Oliko sinulla jotakin asiaa?” naaras kysyi.
”Itse asiassa on. Tahdon keskustella kanssasi jostakin. Tulisitko käymään pesässäni”, pyysin, ja Minttuliekki tuli. Istuin sammalvuoteelleni, ja Minttuliekki otti paikan minua vastapäätä.
”Eloklaani tarvitsee enemmän jäseniä. Vaikka Punatähti lupasikin pitää rauhaa yllä, en voi olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että vieressämme asuu kaksi kertaa suurempi klaani, joka ei pelkää tappaa vihollisiaan. Olen huolissani Eloklaanin turvallisuudesta”, kerroin Minttuliekille suoraan. Oli hyvä puhua suoraan, koska päällikön ja varapäällikön välillä ei pitäisi olla suuria salaisuuksia.
”Ymmärrän huolesi, vaikkakin se on turha niin kauan, kun Punatähti on päällikkö ja me tottelemme yhteisiä sääntöjä”, Minttuliekki vakuutteli. Hän selkeästi luotti isänsä sanaan. Ainoa ongelma oli se, ettei Punatähti voisi määrätä klaanilaistensa ajatuksia. Kuolonklaani ei pitänyt Eloklaanista.
”Tiedän kyllä, että ajan myötä Eloklaani vahvistuu, kun uusia pentuja syntyy, mutta onko meillä aikaa odottaa useita vuodenaikoja? Asiat Kuolonklaanin kanssa voivat muuttua hetkessä, ja siksi meidän täytyy löytää jäseniä muualta. Ehkä sinä voisit tietää, mistä voisimme löytää joitakin ystävällisiä erakoita, jotka voisivat liittyä riveihimme”, katsoin Minttuliekkiä toiveikkaana. Kenties Kuolonklaani tiesi erakkojoukkoja, jotka ovat aiemmin asuneet turhan lähellä Kuolonklaania, aivan kuten Lumihiutale ja hänen ystävänsäkin. Täytyi myöntää, että aloin olla hieman epätoivoinen.
//Minttu?
// 806 sanaa
