Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Isä”, Rastaskukan naukaisu kesken partion sai minut säpsähtämään pois ajatuksistani. Olimme lähteneet jokin aika siten auringonlaskun rajapartioon, jossa tarkoituksemme oli kiertää kukkuloilta aina Kuolonklaanin rajalle ja reviirimme pohjoisosaan saakka. Katseeni kääntyi tyttäreeni, joka katsoi minua vaaleanvihreillä silmillään. Kallistin kysyvästi päätäni ja väläytin tyttärelleni lempeän hymyn.
”Niin?” kehotin häntä kertomaan asiansa. Hidastin tahtiani, jotta tyttäreni pääsisi vierelleni. Vihreä katseeni käväisi Väärävarjossa, joka katsahti minuun kysyvästi. Korppisiipi oli laittanut minut partion johtoon, joten kaiketi kokenut soturi oli hämmentynyt päästäessäni hänet edelleni. Kun nyökkäsin hänelle, hän kuitenkin ohitti minut sen enempää kysymättä ja otti hetkellisesti paikan partion johdossa. Sitten minulla oli taas aikaa keskittyä tyttäreeni, jolla ilmeisesti oli minulle jotakin asiaa.
”Miten sinulla menee?” tyttäreni kysyi rauhallisella äänellä, mutta jatkoi sitten hieman terävämmin, muttei kuitenkaan pahansuovasti, ”sinulta ei ole viime aikoina liiennyt minulle juurikaan aikaa.” Kun kohtasin tyttäreni katseen, huomasin miten harmissaan hän oli. Haikeus paistoi hänen vaaleista silmistään, ja se sai minut kokemaan oloni myös haikeaksi. Oli totta, että olin aina kovin kiireinen. Yritin olla hyvä päällikkö, jolloin en kyennyt olemaan niin hyvä isä pennuilleni kuin olisin halunnut. Heilautin pahoitellen häntääni ja laskin hetkeksi katseeni maaham.
”Olen pahoillani, minun todellakin pitäisi panostaa enemmän sinuun ja sisaruksiisi”, nau’uin pahoitellen, ”mutta minulla menee hyvin kiireistä huolimatta. Entä sinä, mitä sinulle kuuluu?”
Rastaskukan kasvoille piirtyi hento, kiitollinen hymy saamansa huomion johdosta. ”Minä voin aivan hyvin. Tavallista soturin arkea vain.”
Nyökyttelin iloisena päätäni. Oli hyvä kuulla, että Rastaskukalla oli kaikki hyvin. Päädyimme vaihtamaan pidemmän kaavan mukaan kuulumisia, joten Väärävarjo jäi loppupartion ajaksi sen johtoon. Emme lakanneet keskustelemasta edes silloin, kun saavuimme leirin pääaukiolle. Keskustelimme aina siihen saakka, kun ilta laskeutui Eloklaanin reviirin ylle ja aurinko painui mailleen. Vasta, kun kuu oli huipussaan, olimme saaneet kaikki kuulumiset vaihdettua ja painuimme nukkumaan.
KP-boosti käytössä
