Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olimme lähteneet Omenatassun kanssa ulos leiristä. Tarkoituksenani oli opettaa nuorelle oppilaalle hajuaistinsa käyttöä. Omenatassu oli varttunut kaksijalkojen pesässä miltei koko ikänsä, joten tällä oli varmasti vieläkin totuttelemista metsän tuoksuissa.
”Sinun täytyy oppia tuntemaan metsän tuoksuja. Aluksi ne saattavat vaikuttaa yhdeltä sekasotkulta, mutta kun harjoittelet, opit vähitellen erottamaan eri hajuja. Tässä vaiheessa on tärkeää oppia tuntemaan saaliseläinten hajut. Silloin sinun ei tarvitse sattumanvaraisesti kulkea eteenpäin ja etsiä saalista, vaan voit seurata sen hajujälkeä ja tehdä yllätyshyökäyksen”, selostin rauhallisella äänellä. Omenatassu katsoi minua epäilevä ilme kasvoillaan.
”Haistele ilmaa ja kerro minulle mitä sinä haistat”, ohjeistin ja katsoin vakava ilme kasvoillani nuorukaista. Omenatassu pyöräytti suuria tummanruskeita silmiään ja veti syvään henkeä nenänsä kautta. Naaras haisteli ilmaa tarkkaavaisena. Hetken kuluttua hän tuhahti turhautuneena.
”Metsää, metsää ja metsää. Hajuja on ihan liikaa, ei niitä erota toisistaan”, naaras ärähti ja kuopaisi käpälällään pehmeää maata.
”Kuten sanoin, se voi aluksi vaikuttaa siltä. Voisimme yrittää niin, että käydään läpi hajut yksi kerrallaan. Voit nuuhkaista käpäliesi alla olevaa kosteaa multaa ensin”, sanoin. Omenatassu katsoi minua jälleen kerran epäröiden, jonka jälkeen hän kuitenkin teki kuten ohjeistin. Naaras nosti päänsä ylös.
”Olet oikeassa, tämä haisee”, naaras sanoi ja katsahti minuun. Kasvoilleni levisi tyytyväinen hymy.
”Oikein hyvä. Nyt osaat varmasti erottaa mullan hajun. Voit seuraavaksi itse valita asioita ympäriltämme ja haistella niitä”, ehdotin oppilaalle. Nyt Omenatassua ei tarvinnut enää niin kamalasti houkutella, vaan hän alkoi heti hommiin. Naaras kuljeskeli ympäriinsä ja haisteli ympäristöä. Huomasin, kuinka oppilas astui jonkun minulle tuntemattoman kasvin luokse ja irvisti. Olin nähnyt samanlaisen kasvin Liljatuulen pesässä, joten ilmeisesti kyseessä oli yksi lukuisista yrteistä.
”Se lienee jokin yrtti. Parantaja käyttää yrttejä kissojen parantamiseen. Ne eivät yleensä tuoksu kovinkaan hyvältä”, kerroin Omenatassulle ja saavuin tuon vierelle. Naaras ei haistanut kasvia uudelleen, vaan ohitti sen ja jatkoi matkaa.
”Osaatko kertoa minulle, että mitä tuoksuja leirissämme yleensä on?” kysyin ja keskeytin hetkeksi oppilaan puuhat. Omenatassu katsahti minuun ja mietti hetken.
”Ööh.. Saaliit kai haisevat, ja kissat myös”, kanelinruskea naaras epäröi. Minä nyökkäsin.
”Kyllä, lisäksi voit haistaa piikkihernemuurin tuoksut sekä karhunvatukkapensaat. Leirissä on paljon erilaisia tuoksuja, mutta erittäin paljon kissojen hajujälkiä. Pystytkö haistamaan, että tästä on kulkenut vain hetki sitten partio. Kun haistelet ilmaa, sinun pitäisi erottaa metsän tuoksujen seasta kissojen hajujälkiä”, sanoin ja haistelin ensin itse. Omenatassu teki samoin perässäni. Hän näytti ensin epäilevältä. Sitten oppilas nuuhkaisi uudelleen.
”Luulen niin. Haistan mäntyjä, koivuja, mullan, varpuja ja myös jotakin muuta. Se on melko voimakas tuoksu”, Omenatassu vastasi samalla, kun hän haisteli ilmaa keskittyneesti.
”Hienoa, sinä opit nopeasti. Osaat nyt tunnistaa ympäriltäsi erilaisia tuoksuja ja erottaa eri hajut toisistaan. Tästä lähtien älä luota vain näköaistiisi. Paina mieleesi jokainen haju, jonka haistat. Keskity siihen, mitä hajuja ympärilläsi on ja erottele ne toisistaan, aivan kuten äsken teit. Saaliin löytäminen ja kissojen seuraaminen on tällä tavoin melko helppoa, kun opit käyttämään nenääsi oikein”, hymyilin lämpimästi paksuturkkiselle naaraalle.
”Tule, mennään käymään vielä nummilla. Tahdon kokeilla yhtä asiaa kanssasi”, viitoin soturioppilaan perääni. Omenatassu lähti ravaamaan kanssani samaa tahtia. Annoin hänen tulla vierelleni, sillä se ei häirinnyt minua. Jos kyseessä olisi ollut oikea harjoitus, olisin ehkä saattanut pyytää Omenatassun kulkemaan perässäni.
”Kun kuljemme eteenpäin, haistele samalla ilmaa. Kerro minulle kaikki tutut hajut, joita sinä haistat”, ohjeistin ja hidastin hieman tahtiani. Omenatassu pysyi hetken vaiti, kun hän haisteli ilmaa meidän kävellessämme eteenpäin.
”Haistan jotain todella voimakasta. Onko se yrttiä?” naaras kysyi, ja minä päätin pysähtyä. Olimme juuri kulkeneet pienen yrttirykelmän lävitse. Ilmeisesti Omenatassu ei ollut huomannut sitä.
”Etsi hajun lähde”, pyysin. Naaras mulkaisi minua, mutta teki kuitenkin kuten pyysin. Hän kulki ensin eteenpäin, mutta palasi sitten takaisin luokseni. Naaras lähti kulkemaan taaksepäin, kunnes hän pian löysi yrttirykelmän.
”Se haju tulee tästä”, naaras kertoi ja perääntyi irvistäen taaksepäin.
”Hyvin tunnistettu. Huomasit varmaan, että haju heikkeni, kun kuljit kauemmas yrteistä. Se oli hyvin huomattu”, kehuin Omenatassua. Naaras vaikutti olevan jokseenkin tyytyväinen siitä, että hän oli onnistunut. Jatkoimme matkaamme kohti nummia.
”Nummilla hajuja on vähemmän kuin metsässä. Siellä on helpompaa erotella eri hajut toisistaan. Sinähän olet maistanut jänistä, etkö olekin?” kysyin. Omenatassu mietti hetken, jonka jälkeen tämä nyökkäsi.
”Hyvä. Jänikset viihtyvät hyvin nummilla, koska siellä on paljon tilaa juosta. Etsimme yhdessä jäniksen hajujäljen, ja saat lähteä seuraamaan sitä. Jos jäniksen hajujälkeä ei löydy, voimme etsiä jotakin muuta. Nummilla viihtyvät myös esimerkiksi päästäiset ja hiiret”, kerroin rauhallisella äänellä. Minusta oli mukavaa taas opettaa nuorta kissaa. Omenatassu saattoi olla toisinaan hieman haastava, mutta haasteet saivat minutkin kehittymään päällikkönä ja mestarina. Oli ilo seurata, kuinka Omenatassu kehittyisi oppilaana ja ansaitsisi lopulta soturinimensä. Silloin voisin todeta, että olin taas onnistunut jossakin.
//Omppu? Sori jos hittasin liikaa :d
// 733 sanaa
