Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Hyvä että olin päässyt sisäänkäyntiä pidemmälle, kun Omenatassu ja Vadelmatassu kirmasivat luokseni. Oppilaani kertoi, että kaksikko oli vaihtanut sammaleet joka pesästä. Hän ilmaisi hyvin vahvasti halunsa päästä takaisin oppilaiden oikeiden tehtävien pariin. Kasvoilleni piirtyi tyytyväinen hymy. Oppilaat olivat varmasti oppineet näiden parin päivän aikana läksynsä. Toki hengenmenetykseni oli myös varmasti hätkäyttänyt kissoja, mutta kahden päivän uurastus sammalten parissa tuskin hetkessä unohtuisi.
”Hyvää työtä molemmat. Omenatassu, lähdemme huomenna auringonnousun aikaan taisteluharjoituksiin. Korppisiipi jatkaa normaalin tapaan sinun koulutustasi, Vadelmatassu. Kysy häneltä, milloin seuraavat harjoituksenne ovat”, ilmoitin vaaleanruskealle kollikissalle, joka nyökkäsi merkiksi siitä, että hän oli ymmärtänyt sanani. Omenatassu näytti tyytyväiseltä. Naaras nousi ylös ja asteli kohti oppilaiden pesää.
Vadelmatassu lähti toverinsa perään, ja minä jäin hetkeksi yksin istumaan. Yksinäisyys ei kestänyt kauaa, kun Aurinkokajo tuli luokseni. Kaunis, sinikilpikonnakuvioinen naaras hymyili lämpimästi katsoessaan minua. Minä hymyilin takaisin.
”Jaetaanko saalis?” naaras kysyi ja viittoi tuoresaaliskasan suuntaan. Minä nyökkäsin.
”Minä haen, mene sinä odottamaan minua Litteäkiven luokse”, soturi tokaisi ja lähti tallustelemaan kohti tuoresaaliskasaa. En vaivautunut soturin mukaan, vaan astelin tuon ohjeita noudattaen pesäni edustalle. Ennen Aurinkokajon paluuta, katseeni osui sotureiden pesän edustalla istuvaan Minttuliekkiin. Pari päivää aiemmin naaras oli pelastanut minut joesta. Varapäällikkö keskusteli parhaillaan Hiilihampaan kanssa. Kaksikko oli niin kaukana, etten kuullut heidän puheitaan.
Aurinkokajo saapui pian luokseni, ja käänsin katseeni punaruskeasta Minttuliekistä kumppaniini. Hän pudotti oravan maahan ja työnsi sen lähemmäksi minua. Se oli merkki siitä, että soturi halusi minun aloittavan. Haukkasin palan tuoresaaliista ja työnsin sen sitten takaisin kumppanilleni.
Emme puhuneet ruokailun aikana mitään. Välillä katsoin haikeasti Aurinkokajoa. Olisin tehnyt mitä vain, että olisin rakastanut naarasta oikeasti. Olin tämän kumppanuuden suhteen aivan umpikujassa. Soturi oli minulle tärkeä, aivan erikoisella tavalla. Hän oli pentujeni emo, sekä paras ystäväni. Ajatus kumppanuudesta tuntui etäiseltä. Vaikka soturi olikin mitä upein persoona, ei sydämeni pamppaillut hänelle niin kuin sen olisi pitänyt. Sen sijaan olin huomannut, että se pamppaili aivan väärälle kissalle. Katseeni liukui Minttuliekkiin. Varapäällikköni oli kaunis, luotettava ja ennen kaikkea ystävällinen kissa. Pakotin ajatuksen pois päästäni. Minulla oli kumppani, enkä voisi loukata Aurinkokajon tunteita. Täytyisi vain etsiä omanikin jostain. Olisi väärin kilpikonnakuvioista naarasta kohtaan, jos rakastaisin jotakuta muuta.
Kun olimme syöneet, nousin ylös ja ilmoitin meneväni nukkumaan. Aurinkokajo vaikutti hieman pettyneeltä, muttei naaras sanonut mitään. Hän puski hellästi poskeani ja päästi kehräyksen. Sitten minä poistuin omaan pesääni Litteäkiven alle.
Ajatukseni jatkoivat kulkuaan pesässä. Sysäsin ajatukset syrjään ja keksin jotain muuta mietittävää. Huomenna olisi minun ja Omenatassun ensimmäiset taisteluharjoitukset. Oppilas oli kooltaan melko suurikokoinen, muttei se itsessään kertonut mitään hänen taistelutaidoistaan. Kävisimme läpi taistelun periaatteet ja säännöt. Sitten voisin opettaa oppilaalle yksinkertaisia taisteluliikkeitä, joilla hän voi tarvittaessa puolustaa itseään.
Olin päättänyt ottaa Omenatassun koulutuksessa sellaisen asenteen, että naaras kokisi itsensä mahdollisimman arvostetuksi. Se tuntui olevan naaraalle tärkeää. En minä häntä vielä kovinkaan hyvin tuntenut, mutta ensimmäisten harjoituskertojen aikana olin saanut naaraasta jonkinlaisen kuvan.
En edes huomannut, kun ajatukseni lähtivät harhailemaan ties minne, ja pian olinkin jo syvässä unessa.
Aamu koitti nopeasti. Kun avasin seuraavan kerran silmäni, ulkona oli yhä hämärää. Nousin ylös haukotellen. Venyttelin yön jäljiltä kohmeisia lihaksiani, ja astelin ulos pesästä. Pääaukiolla oli hiljaista, sillä suuri osa kissoista kai nukkui yhä. Minttuliekki istui jo aukiolla ja katseli ympärilleen tarkkaavaisena. Varapäällikkö nyökkäsi huomatessaan minut, ja minä kohteliaasti nyökkäsin takaisin. En mennyt naaraan luokse, vaan jäin istuskelemaan pesäni edustalle.
Aurinko ei ollut vielä noussut, muttei auringonnousuun olisi enää pitkä aika. Päätin siistiä turkkiani, ennen kuin kävisin herättämässä oppilaani. Lyhyt turkkini pysyi usein hyvin siistinä ilman sen kummempaa siistimistä, mutta nyt karvat tuntuivat sojottavan joka suuntaan. Ei mennyt kauaa, kun sain turkkini siistittyä. Nousin sitten ylös ja suuntasin kohti oppilaiden pesää.
Pensaista rakennettu pesä sijaitsi Litteäkiven takana. Se oli melko tilava, vaikkei kuitenkaan vetänyt vertoja sotureiden pesälle. Työnsin pääni pesän sisäänkäynnistä sisään. Pesässä oli hämärää, sillä rakoja oli mahdollisuuksien mukaan tilkitty lehdillä ja sammalilla. Etsin katseellani Omenatassun kanelinruskeaa turkkia. Sen löytäminen ei ollut vaikeaa. Naaras nukkui lähellä Vadelmatassun vuodetta.
”Omenatassu”, lausuin oppilaani nimen äänen, muttei naaras reagoinut siihen mitenkään. Toistin nimen, ja nyt Omenatassun korvat värähtivät. Kolmannella kerralla Omenatassu nosti päänsä ylös ja katsoi minua tympääntyneenä.
”Taisteluharjoituksiin, nyt”, komensin pehmeällä äänellä. Oppilas tuntui virkistyvän heti. Hän nyökkäsi ja alkoi hitaasti nousemaan ylös vuoteeltaan. Minä peräännyin pois pesän sisäänkäynniltä ja astelin odottamaan oppilasta leirin toiselle laidalle sisäänkäynnin luokse. Meni tovi, ja oppilas asteli pää pystyssä ulos oppilaiden pesästä. Naaras sipsutti minun luokseni.
”Mennäänkö?” hän kysyi, ja minä nyökkäsin. Viitoin oppilaan perässäni ulos leiristä.
Pysähdyimme jonkin matkan päästä leiristä sijaitsevalle aukiolle. Omenatassu istui minua vastapäätä ja vaikutti malttamattomalta. Pysyin hetken hiljaa, jonka jälkeen aloitin:
”Käydään aluksi läpi taistelemisen periaatteet ja säännöt.” Omenatassu kuunteli tarkkaavaisesti.
”Jos taistelet toista kissaa vastaan, et saa taistella tappaaksesi. Tappaminen on aina viimeinen vaihtoehto, ja toisen kuolema on pysyvää. Jos tapat jonkun, joudut elämään loppuikäsi sen kanssa. Minä voin kokemuksesta sanoa, ettei se ole mukavaa”, sanoin ja käänsin katseeni haikeana kohti kirkastuvaa taivasta. Olin elämäni aikana tappanut tasan yhden kissan.
”Kenet sinä olet tappanut?” kanelinruskea oppilas kysyi epäröimättä ja katsoi minua uteliaana. Mieleeni muistui kaksijalkala, jonne olimme matkallamme eksyneet. Kaksijalkalassa oli ollut paljon erakoita, eikä kukaan sinne eksynyt päässyt sieltä pois.
”Erään kujakissojen johtajan. Olimme ansassa, ja jouduin haastamaan hänet. Tarkoitukseni ei ollut tappaa, mutta se oli ensimmäinen oikea taisteluni, enkä osannut arvioida käyttämääni voimaa. Hänen kuolemansa vaivasi minua pitkään, mutta se tapahtui, eikä menneisyyttä voi muuttaa”, kerroin vaimealla äänellä ja katsahdin Omenatassuun. Naaras kuunteli kiinnostuneena tarinaani.
”Tapahtuiko se ennen Eloklaanin perustamista?” kanelinruskea soturioppilas jatkoi utelua. Vastasin nyökkäämällä.
”Se tapahtui matkamme aikana”, kerroin. Omenatassu nyökkäsi.
”Taisteluharjoituksissa me emme käytä kynsiä ja hampaita, vaan harjoittelemme vain. Tavoitteena on, että sisäistät jokaisen liikkeen, jonka harjoittelemme. Välillä voimme järjestää muiden mestareiden ja oppilaiden kanssa yhteisharjoituksia, jotta voit kokeilla taitojasi ikätovereidesi kanssa. Harjoittelemme itse taistelun lisäksi myös lukemaan vastustajan kehon eleitä ja ilmeitä. Taisteleminen ei ole pelkästään iskujen jakelua sinne tänne, vaan sinun täytyy käyttää päätäsi. Lisäksi sinun täytyy oppia tuntemaan omat heikkoutesi ja vahvuutesi”, selostin Omenatassulle ja toivoin, että naaras nyt kuunteli minua ihan tosissaan. Toki kertaisimme nämä asiat vielä monta kertaa, mutta mitä enemmän naaras kuunteli, sitä helpompaa tämä oli molemmille.
”Käydään nyt läpi yksinkertaisia liikkeitä, joilla voit puolustautua tarpeen vaatiessa”, sanoin rauhallisella äänellä ja katsahdin Omenatassuun.
//Omppu?
// 999 sanaa
