Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Aurinko oli jo laskemassa, kun partio saapui leiriin mukanaan kaksi kuolonklaanilaiskissaa. Punatähti ja tuon varapäällikkö silmäilivät leiriä minun saapuessani heidän luokseen.
”Mikä tuo teidät Eloklaanin leiriin?” kysyin kohdaten kuolonklaanilaispäällikön vihreät silmät. Sivusilmälläni erotin, miten tuttu punaruskean turkin omaava kissa asteli ulos sotureiden pesästä. Minttuliekin tummansinisistä silmistä paistoi yllättyneisyys, kun tämä erotti isänsä leirin pääaukiolla. Punatähti odotti siihen saakka, että Minttuliekki asteli luoksemme, ennen kuin kolli alkoi puhua.
”Meillä Kuolonklaanissa on tapana juhlistaa alkavaa Hiirenkorvaa järjestämällä kaikille oppilaille suuret harjoitukset. Ajattelimme, että tänä vuonna voisimme kutsua Eloklaanin mukaan, jos teitä siis vain kiinnostaa”, kolli meni suoraan asiaan. Tuon katse kävi vähän väliä Minttuliekissä, mutta muuten päällikkö puhui minulle.
Kuolonklaanilaispäällikön pyyntö oli yllättävä. Minttuliekki oli kertonut pitkillä kävelyillämme Kuolonklaanin perinteisistä hiirenkorvan ajan harjoituksista. En ollut lainkaan odottanut, että kuolonklaanilaiset haluaisivat meidät mukaan perinteeseensä. Yleensä rajanaapurimme olivat pyrkineet pysymään mahdollisimman kaukana Eloklaanista.
”Minttuliekki onkin kertonut minulle niistä. Osallistumme mielellämme harjoituksiin”, vastasin epäröimättä, väläyttäen punaruskealle kollille ystävällisen hymyn. Eloklaanilaiset olivat kokoutuneet pääaukiolle seuraamaan tilannetta. Huomasin, että Henkäysvarjo katseli ympärilleen varuillaan, valmiina hyökkäämään. Kuolonklaanilainen ei selkeästikään nauttinut vierailustaan leirissämme.
”Hienoa. Mikäli teille vain sopii, tulemme lähempänä kertomaan, mitä olemme suunnitelleet harjoituksiin. Toivon, että harjoitukset vähentäisivät kitkaa klaaniemme välillä”, Punatähti sanoi kohteliaasti.
”Se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Me voisimme Minttuliekin kanssa saatella teidät takaisin rajalle. Voimme samalla jutella vähän lisää”, ehdotin kohteliaasti ja vilkaisin kysyvästi Minttuliekkiä, joka nyökytteli myöntymisen merkiksi.
”No, eiköhän sitten lähdetä”, Punatähti totesi ja nousi ylös. Kolli kulki edellämme piikkihernetunnelin kautta ulos Eloklaanin leiristä.
Metsässä hämärsi jo, mutta kuunvalon osuessa hankeen, se sai kaiken näyttämään valoisammalta. Hiirenkorvan saapuessa lumi alkaisi sulaa, ja öinen pimeys olisi entistä synkempää. Minä olin jo aivan valmis hyvästelemään lehtikadon ja toivottamaan hiirenkorvan tervetulleeksi.
Kuljimme kaikessa hiljaisuudessa jonkin aikaa. Kun eteemme tuli joki, Punatähti lähti ylittämään sitä kaatunutta puuta pitkin määrätietoisesti.
”Montako oppilasta Kuolonklaanissa on tällä hetkellä? Kuinka monta joukkuetta olette suunnitelleet?” esitin kysymyksen Punatähdelle ja kirin nopeasti tuon kiinni.
”Kolme kolmen hengen joukkuetta riittänee”, kolli vastasi viileästi vilkaisematta minua. Kävin mielessäni läpi jokaisen eloklaanilaisoppilaan. Oppilaiden määrä molemmissa klaaneissa taisi olla suurin piirtein sama.
”Meillä on edessä ainakin yhdet nimitykset, mutta kolme kolmen hengen joukkuetta taitaa meiltäkin olla tulossa”, sanoin rauhallisella äänellä katsoen Punatähteä, joka ei tehnyt elettäkään kohdatakseen katsetta.
Emme ehtineet matkan aikana puhua paljoakaan, sillä keskustelu ei tuntunut lähtevän luistamaan. Henkäysvarjo ja Minttuliekki pysyttelivät koko matkan ajan hiljaa, ja Punatähti vastaili kysymyksiini lyhyesti. Tuntui, kuin kolli ei loppujen lopuksi olisi ollutkaan kovin innoissaan yhteisistä harjoituksista. Hän oli tehnyt selväksi, että joukkueissa olisi vain saman klaanin jäseniä, jotta eloklaanilaiset ja kuolonklaanilaiset eivät pääsisi vahingossakaan tutustumaan. Se sopi minullekin hyvin.
Kun olimme saatelleet vieraamme rajalle, lähdimme kulkemaan takaisin samaa reittiä Minttuliekin kanssa. Yö oli jo laskeutunut Eloklaanin metsän ylle. Tähtitaivas kimmelsi kauniisti taivaalla, eikä pakkanenkaan kiristynyt täksi yöksi.
”Oletko sinä kunnossa?” kysyin Minttuliekiltä, joka vaikutti normaali alakuloisemmalta. Varapäällikkö nosti tummanpuhuvan katseensa minuun väläyttäen hennon hymyn.
”Punatähden tapaaminen saa minut aina ajattelemaan… Asioita”, naaras totesi mietteliäänä. Tiesin, mitä hän tarkoitti asioilla. En ollut vieläkään unohtanut sitä hetkeä, kun Punatähti oli katseemme alla riistänyt hengen kuolonklaanilaissoturilta. Tapahtuman ajatteleminen sai kylmät väreet kulkemaan lävitseni. Minä en olisi ikimaailmassa voinut tappaa ketään tahallaan. Olin kerran riistänyt kissan hengen, ja se kummitteli yhä silloin tällöin mielessäni.
”Minä ymmärrän”, sanoin ja laskin lohduttavasti häntäni soturin lavoille, ”minäkin mietin kaikkea silloin tällöin.”
Olimme pysähtyneet erään kuusen juurelle, ja Minttuliekki katsoi minua hiljaa. Katseemme kohtasi, ja istuimme hetken hiljaisuudessa katsellen toisiamme. Hiljaisuuden rikkoi vain tuuli, joka havisutti alastomien puiden oksia toisiaan vasten.
”Oletko jo päättänyt, mitä teet Aurinkokajon suhteen?” Minttuliekki kysyi varovasti, särkien tunnelmallisen hetken. Tunsin riipivän syyllisyyden tunteen rinnassani. Tässä minä vain olin Minttuliekin kanssa, kun kumppanini kaipasi minua kotiin luokseen. Tunteeni olivat enemmän sekaisin kuin koskaan. Mitä enemmän vietin aikaa Minttuliekin kanssa, sitä enemmän nautin hänen seurastaan. Päivä päivältä kaipasin hänen seuraansa yhä enemmän, vaikka olisimme vain hetken erossa toisistamme.
”Minun on kerrottava hänelle totuus. En voi olla hänen kanssaan ja valehdella itselleni, koska en minä rakasta häntä”, sanoin vahvalla äänellä kohdaten jälleen Minttuliekin katseen.
Sitten kuulin rasahduksen, joka sai minut nopeasti käännähtämään ympäri. Kauhukseni näin Aurinkokajon. Kilpikonnakuvioinen kissa näytti siltä, kuin maa olisi kadonnut tämän jalkojen alta. Soturi katsoi minua epäuskoisena.
”Aurinkokajo”, aloitin, mutta soturi kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan.
”Odota!” huusin tämän perään, mutta Aurinkokajo ei kuunnellut. Soturi nelisti kohti nummia. En ollut koskaan nähnyt hänen juoksevan niin lujaa.
”Olen pilannut kaiken”, henkäisin ja käännyin Minttuliekin puoleen, ”mitä minä nyt teen?”
//Minttu?
// 717 sanaa
