Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Mitä sinä teet?” Leimusilmän kysymys sai minut säpsähtämään. Käänsin katseeni parantajaan ja väläytin tälle pienen hymyn.
”Ajattelen vain”, totesin rauhallisella äänellä, kun käänsin vihreän katseeni takaisin kohti tähtitaivasta. Oli keskiyö, mutta en ollut lainkaan väsynyt. Selkeästi jokin piti parantajaakin hereillä, kun tämä oli saapunut leirin pääaukiolle. Viherlehti oli saapunut ja kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin.
”Onko jokin vialla?” mustavalkea parantajakissa kysyi ja istuutui vierelleni. Pudistelin päätäni irrottamatta katsettani tummalla taivaalla tuikkivista tähdistä.
”Kaikki on juuri nyt paremmin kuin hyvin. Se saa minut ikävöimään niitä, jotka ovat siirtyneet esi-isiemme luokse”, huokaisin hiljaa ja laskin haikean katseeni Leimusilmään, ”Minttuliekki ja muut olisivat ansainneet tuntea, miltä rauha tuntuu taas, kun kaikki on hyvin.”
Parantajan ilme oli myötätuntoinen. Leimusilmä nyökäytti ymmärtäväisesti päätään.
”Tiedän mitä tarkoitat”, kollikissa naukui vakaalla äänellä, ”minäkin kaipaan Liljatuulta.”
Kosketin hellästi hännälläni kollin lapaa, kuin sanattomasti viestien hänelle, että olimme kaipuumme kanssa yhdessä.
”Mutta he katselevat meitä tähdistä, kenties juuri nytkin he katsovat meitä ja nauravat ikävällemme. Heillä on kaikki hyvin, aivan kuten meilläkin. Tapaamme heidät taas, kun aikamme maan päällä on ohi”, lausuin rauhallisella äänellä, uskoen täysin jokaiseen sanaani. Kuoleman aiheuttama ero ei ollut pysyvä. Rakkaamme odottaisivat meitä Tähtiklaanissa, kunnes aikamme tavata koittaisi taas.
KP-boosti käytössä
