Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Minttuliekki ja Korppisiipi odottavat varmasti molemmat malttamattomina takaisin soturielämään pääsemistä. Pentujen kasvattaminen ei ole mitään helppoa työtä”, Hiilihammas totesi viikset väpättäen, kun olimme saapuneet eteläiselle rajalle. Meidän tehtävänämme oli nyt tarkkailla ympäristöä, jotta klaanitoverimme saivat merkata rajoja rauhassa.
”Olet oikeassa. He tekevät arvokasta työtä, johon minä tuskin pystyisin. Vietin joskus hyvän tovin yksin pesällä, kun Minttuliekki ja Korppisiipi kävivät kävelyllä leirin ulkopuolella. Kuuden pennun vahtiminen tuntui mahdottomalta heti, kun ensimmäinen oli saanut silmänsä auki”, naurahdin huvittuneesti samalla, kun lakaisin katseellani maastoa Eloklaanin reviirin takana. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei näkynyt, kaikki tuntui olevan hyvin.
”Eloklaani ei pärjäisi ilman rautaisia kuningattariaan”, Hiilihammas komppasi sanomaani, ja hän oli aivan oikeassa. Ilman kuningattaria ei olisi pentuja, tai jos olisi, ne olisivat varmaankin huonokäytöksisiä ja holtittomia. Kuningattaret pitivät pentutarhalla kuria ja opettivat pennut klaanin tavoille.
”Heistä tulee kuun kuluttua oppilaita. Oletko miettinyt, ketkä olisivat mielestäsi parhaimmat mestarit omille jälkikasvuillesi?” esitin Hiilihampaalle kysymyksen. Kolli katsahti minuun aluksi hieman yllättyneenä, mutta sitten kolli käänsi katseensa rajan yli ja näytti vajoavan ajatuksiinsa. Annoin hänelle aikaa miettiä. Minusta oli tärkeää, että päällikkö kuunteli vanhempien toiveita nimittäessään pentuja oppilaiksi ja antaessaan heille mestarinsa. Kaikkia toiveita ei voinut toteuttaa, mutta yritin aina tehdä niin parhaani mukaan.
//Hiili?
// 195 sanaa
