Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin Minttuliekkiä yhä yhtä toivottomana kuin äskenkin. Mieltäni lohdutti kovasti se, miten naaras oli ottanut vastaan kertomani. Joku toinen olisi saattanut alkaa syyttelemään tai pahimmassa tapauksessa kertoa asiasta Aurinkokajolle. Mutta minä luotin Minttuliekkiin. Hän oli ollut tukenani siitä saakka, kun Eloklaani oli perustettu. Minusta tuntui, ettei luottamus ollut vain yksipuolista. Minttuliekki oli paljastanut minulle salaisuutensa siitä, miten hän oli rakastunut kuolonklaanilaissoturiin.
”Se ei vain ole niin yksinkertaista. Mitä jos menetän eloklaanilaisten luottamuksen? Millainen päällikkö hylkää kumppaninsa tuosta noin vain?” kysyin yrittäen pidätellä itkua. Se tuntui mahdottomalta, silmäni kostuivat, vaikka yritin vastustella. Minttuliekin tummansinisten silmien katse oli lämmin.
”Kyllä kaikki ymmärtävät, jos eivät heti, niin myöhemmin. Olet aina hoitanut velvollisuutesi päällikkönä hyvin, ja niin tulisi varmasti olemaan jatkossakin. Ei kenelläkään ole mitään syytä vaihtaa sinua toiseen”, punaruskea naaras lausui rauhallisella äänellä. Minttuliekin sanat lämmittivät mieltäni, mutta en päässyt irti siitä ajatuksesta, että päätökseni aiheuttaisi luottamuspulaa minun ja klaanilaisten välillä. Aurinkokajo tuskin ottaisi asiaa kovinkaan hyvin, puhumattakaan pennuistamme. Loistopentukin oli vielä niin pieni.
”Kiitos, että ymmärrät minua. Tähtiklaani teki oikean valinnan sinun suhteesi. Kukaan muu ei olisi voinut olla sopivampi varapäällikkö Eloklaanille”, totesin väläyttäen Minttuliekille hennon hymyn. Varapäällikkö hymyili takaisin.
”Minun täytyy miettiä asioita jonkin aikaa. Tahdon olla varma päätöksestäni, kun teen sen. En tahdo rikkoa perhettäni turhaan”, lisäsin vielä haikeasti.
//Minttu?
// 209 sanaa
