Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kasvoilleni levisi lämmin hymy huomatessani, miten mielellään Valoköynnös oli kuulemassa Eloklaanin historiasta. En pysynyt enää laskuissa mukana, miten monelle kissalle olin kertonut Eloklaanin perustamisesta. Yritin huolehtia, että jokainen eloklaanilainen oli tietoinen siitä, miten klaani on saanut alkunsa.
”Synnyimme siskoni Liljan kanssa kauas täältä. Emomme kasvatti meidät yksin, mutta vesi koitui hänen kohtalokseen ollessamme kuusikuisia, kun emo putosi jokeen. Emon kuoleman jälkeen saimme Liljan kanssa saman unen, jossa kohtasimme Minttuliekin – silloisen Minttutassun – ensimmäisen kerran. Tähtiklaani oli lähellä tuhoaan, ja meidän tehtävämme oli pelastaa se perustamalla Eloklaani”, aloitin ja huiskaisin hännälläni ilmaa. Puheen lomassa seurasin ympäristöämme kutsumattomien vieraiden varalta. En halunnut, että partio joutuisi yllätetyksi.
”Me kolme olimme silloin ainoat kissat koko maailmassa, jotka uskoivat Tähtiklaaniin. Emomme oli kertonut meille siitä, ja Minttuliekki löysi uskonsa tavattuaan tähtiklaanilaisia unissaan. Minä ja Lilja aloitimme pitkän taipaleemme kohti Eloklaanin reviiriä. Tähtiklaanin kissat opettivat meitä kaikkia unissamme. Matkalla oli monta mutkaa, mutta selvisimme niistä lopulta ja löysimme tien uuteen kotiimme. Onnistuimme keräämään hyvin väkeä, jotka tahtoivat liittyä uuteen klaaniimme, ja tässä me nyt olemme. Eloklaani on voimistunut vuodenaikojen saatossa hurjasti”, totesin rauhallisella äänellä muistellessani menneitä aikoja. Tiedostin sen, miten vaikeaa monelle oli uskoa kuolleisiin kissoihin ja kuoleman jälkeiseen elämään. Eloklaanissa oli joitakin sellaisia kissoja. Vaikka toivoin jokaisen löytävän uskonsa Tähtiklaaniin, en voinut syyttää heitä. Minulle Tähtiklaanin olemassaolo oli todistettu, mutta ilman todisteita siihen uskominen olisi varmasti vaikeaa.
”Olen iloinen, että löysit tiesi Eloklaaniin”, lisäsin vielä hymyillen lämpimästi Valoköynnökselle, ”toivon, että viihdyt täällä.”
//Valo?
// 236 sanaa
