Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Rajapartio oli juuri tuonut leiriin itselleni täysin tuntemattoman kissan. Olin viettänyt aikaa pentutarhalla, kun pääaukiolta alkoi kuulua hälinää. Olin kuullut jonkun haluavan tavata minut. Kissa haisi Kuolonklaanille, joka sai minut aluksi säikähtämään. Mitä kuolonklaanilainen teki Eloklaanin leirissä? Sain vastauksen kysymykseeni kissalta itseltään.
”Minä. Olen Hopeaputous – Taivaslaulun isä – ja tahtoisin liittyä klaaniinne”, hopeanvalkea kolli vastasi ylväästi ja kohtasi katseeni. Hänen katseensa ei ollut millään tavalla vihamielinen tai sarkastinen, ennemminkin kunnioittava. Väläytin kissalle hennon hymyn.
”Mennään puhumaan pesääni, Hopeaputous”, lausuin rauhallisella äänellä ja viitoin kollin seuraamaan. Juuri kun olimme lähdössä kohti pesääni, Taivaslaulu keskeytti meidät:
”Saisinko minäkin tulla mukaan..?” Valkean soturin äänestä paistoi varovaisuus. Tietenkään minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Kävisin pesässä Hopeaputouksen kanssa vain läpi muutaman asian, mitä kollin tulisi tietää Eloklaaniin muuttaessaan. Kenties Taivaslaulu voisi olla jopa avuksi, sillä hän tunsi isänsä parhaiten.
”Tule vain”, vastasin naaraalle hymyillen. Taivaslaulu väläytti minulle kiitollisen hymyn, jonka jälkeen suuntasimme kaikki kolme kohti pesääni.
Pesässä oli hämärää, ja se oli juuri sopiva kolmelle kissalle. Istuin omalle vuoteelleni, ja Hopeaputous istui minua vastapäätä. Taivaslaulu löysi nopeasti paikkansa pesän nurkasta, isänsä vierestä.
”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sinä liittyisit Eloklaaniin. Tahdon kuitenkin käydä kanssasi läpi asioita, joita sinun on hyvä tietää klaanistani. Siksipä kysynkin ensimmäisenä varsin yksinkertaisen kysymyksen: Mitä sinä tiedät Eloklaanista?” kysyin. Hopeaputous kohtasi epäröimättä siniharmailla silmillään omien silmieni katseen. Hän pohti hetken, jonka jälkeen vastasi:
”Olette käytännössä Kuolonklaanin vastakohta. Huhu kertoo, että klaanissanne kaikki ovat ystävällisiä, onko se totta?” En osannut lukea tuota ilmettä. Oliko Hopeaputous enemmänkin pettynyt kissojen ystävällisyyteen, vai oliko se vain hyvä asia?
”Kyllä, se on totta. Tietenkin jokainen on oma persoonansa, mutta Eloklaanissa me pidämme huolen siitä, että jokaista jäsentä kunnioitetaan. Me uskomme Tähtiklaaniin, jonne jokainen siihen uskonut kissa kuolemansa jälkeen pääsee. Tähtiklaanissa jokainen saa vatsansa täyteen ihan aina, ja jokainen siellä asuva elää elämänsä onnellisinta hetkeä”, selitin rauhallisesti, yrittäen pitää huolen siitä, että Hopeaputous pysyy mukana. Kollin katse oli mietteliäs, kun hän kuunteli kertomustani Tähtiklaanista. Se saattoi kuulostaa oudolta, jos oli koko ikänsä uskonut siihen, että oikeat soturit pääsevät kuolemansa jälkeen ikuiseen pimeyteen ja tuskaan. No, ehkä se oli joillekin pelastus, mutta minä valitsisin koska tahansa Tähtiklaanin.
”Eloklaanissa jokaisen soturin on noudatettava Tähtiklaanin määräämää soturilakia. Lisäksi elämäämme rajoittavat myös minun ja Punatähden laatimat säännöt klaanien välille, mutta sinä taidatkin tuntea ne jo”, katsoin kollia hieman kysyvästi, ja tuo nyökkäsi.
”Hyvä. Taivaslaulu, sinä voit ottaa tehtäväksesi sen, että isäsi oppii soturilain ja klaanin tavat. On kunnia saada sinut joukkoomme, Hopeaputous. Toivottavasti nautit jokaisesta päivästäsi Eloklaanissa”, nau’uin hymyillen lempeästi. Hopeaputous nyökkäsi.
”Kiitos, Mesitähti. Minulle tärkeintä on olla Taivaslaulun luona”, kollin ääni oli pehmeä, kun hän katsoi tytärtään. Soturi näytti todella välittävän omasta pennustaan, ja minä ymmärsin sen hyvin. Kaksikko poistui edelläni pesästä. Minä suuntasin tuttuun tapaani takaisin pentutarhalle. Vietin siellä nykyään lähes kaiken vapaa-aikani. Ehtisin ilmoittaa Hopeaputouksen muutosta myöhemminkin.
”Hei taas. Taivaslaulun isä saapui, hän halusi liittyä Eloklaaniin”, kerroin rauhallisella äänellä, kun astuin sisään pentutarhaan. Aurinkokajo katsoi minua hämmästyneenä.
”Annoitko sinä hänen jäädä tänne?” naaras kivahti ja veti Kaurispennun aivan kiinni itseensä. Puskin hellästi kuonollani kumppanini poskea.
”Totta kai annoin. Minun ja Punatähden laatimat säännöt eivät kieltäneet klaanin vaihtamista, ja mielestäni Hopeaputouksella oli erinomainen syy. Jos meidän pentumme siirtyisivät Kuolonklaaniin tai erakoiksi, kyllä minä haluaisin olla heidän kanssaan”, vastasin. Aurinkokajo hellitti otteensa Kaurispennusta, joka katsoi emoaan hieman hämmästyneenä tuon reaktiosta. Naaras nyökkäsi.
”Minä luotan sinuun. Olen vain kovin huolissani pennuistamme. En tahdo, että heille käy mitään”, naaras huokaisi ja antoi katseensa kiertää kaikissa neljässä pennussamme, sekä Paatsamapennussa. Rajalta löytynyt pentu oli varttunut pentujemme ja Aurinkokajon seurassa. Hän tuntui jo kuuluvan tähän pakettiin, eikä se ollut lainkaan haitaksi.
”No, tahtooko joku lähteä tutkimaan leiriä?” kysyin pennuilta virnistäen.
//Pennut?
// 598 sanaa
