Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Juuri kun olin huomannut Aurinkokajon niin hän oli jo poissa. Saatoin kuvitella miltä tuntui kuulla nuo hirvittävät sanat oman kumppaninsa suusta, sanat, joita ei ollut tarkoitettu niin suorasukaisesti hänen korvilleen. Mesitähti katsoi minuun onnettomana. Tiesin, että kaikista vähiten hän oli halunnut loukata Aurinkokajoa ja oli katala temppu kohtalolta olla antamatta hänelle mahdollisuutta kertoa itse omalla tavallaan Aurinkokajolle totuuden.
“Sinun täytyy lähteä hänen peräänsä. Hän ei ole voinut ehtiä kauas. Sinun täytyy puhua hänen kanssaan”, sanoin ja yritin katsoa Mesitähteä rohkaisevasti, mutta hänen silmistään paistoi yhä se sama onneton olo, se pessimismi, että kaikki oli pilalla. “Mesitähti, sinä olet ainoa, joka tämän voi ratkaista. Tiedän, että se nyt tuntuu pahalta niin sinusta kuin Aurinkokajostakin ja tiedän, ettet halunnut loukata häntä. Mutta tiedä se, että sinä pystyt myös lohduttamaan häntä ja mielestäni sinun pitäisi mennä selvittämään asiat hänen kanssaan – molempien mielenrauhan vuoksi.”
Mesitähti nyökkäsi, kohensi vähän ryhtiään ja vetäisi henkeään: “Olet oikeassa.”
Kohotin suupieliäni pieneen rohkaisevaan hymyyn ja nyökkäsin.
“Kun palaat, voit tulla puhumaan kanssani jos sinusta tuntuu siltä”, muistutin vielä ennen kuin Mesitähti kääntyi kohti suuntaa, jonne sinikilpikonnakuvioinen naaras oli juuri juossut. Ja ennen kuin hän lähti, hän hymyili minulle sillä tavalla, että perhoset lehahtivat lentoon vatsanpohjassani kovemmin kuin koskaan ennen.
//Mesi?
205 sanaa
