Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Silmäni loistivat ilahduksesta auringon säteiden tavoin, kun näin Pähkinäkorvan kirkkaanruskeaturkkisen hahmon. Hän näytti samalta kuin ennenkin, mutta aikuisemmalta. Kasvoilleni piirtyi kerrassaan riemastunut hymy ja olin miltei loikata rajan yli kollin luokse. Sitten kuitenkin muistin, että en voisi Eloklaanin varapäällikkönä tehdä sellaista. Minun jos jonkun pitäisi toimia hyvänä esimerkkinä klaanilleni ja noudattaa sääntöjä.
Tervehdyksen jälkeen, naukaisin kollille sanoiksi sen, mitä olin tuntenut viime aikoina:
“Minulla on ollut niin kova ikävä sinua.” Ääneni taisi hieman jopa väristä, sillä en vieläkään voinut uskoa Pähkinäkorvan todella olevan siinä. Pähkinäkorva hätkähti sanojani hieman, mutta toivoin kuitenkin hänen ilahtuvan niistä.
“Olisin halunnut niin kovasti hyvästellä sinut, mutta en saanut tilaisuutta siihen. Pikiturkin reaktio oli niin raju siihen, että olin pitänyt näin suuren salaisuuden häneltä ja ehkä… ehkä minä pelkäsin, että sinäkin alat vihaamaan minua”, henkäisin helpottuneena, kuin olisin saanut päästettyä pitkään sisälläni kyteneen tunteen itsestäni ulos, “Olen niin kovin pahoillani, etten voinut kertoa. En halunnut riskeerata koko tehtävää. Ja anteeksi mitä minä silloin tein, kun… puhuimme tunteista. Se oli vain täysin yllätys minulle. Häkellyin. Kaiken häslingin keskellä minulla ei ollut edes aikaa miettiä sellaista. Voitko koskaan antaa minulle anteeksi? Voisimmeko palata siihen ystävyyteen mitä meillä oli?” Katseeni pysyi tiukasti Pähkinäkorvan silmissä, vaikka minun hieman teki mieli katsoa muualle. Entä jos hän tunsikin vain vihaa ja katkeruutta minua kohtaan aivan niin kuin Pikiturkki? Pikiturkki ja Pähkinäkorva olivat olleet ainoat oikeat ystäväni Kuolonklaanissa ja jos nyt tehtäväni takia menettäisin molemmat, olisin aivan yksin.
Sellaisenko kohtalon Tähtiklaani oli suunnitellut minulle? Luulin, että Tähtiklaanin oli tarkoitus tuoda metsään hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta, mutta sitten se kohtelee minua näin? Jokin sisälläni halusi kapinoida Tähtiklaania vastaan. Ehken ollut vain tarpeeksi aikuinen ymmärtämään kaikkea, sillä välillä minusta tuntui vaan niin epäreilulta. Ehkä olin vain nuori ja typerä.
Piti kuitenkin muistaa, että olisi myös se mahdollisuus, että Pähkinäkorva antaisi anteeksi, ja se oli päällimmäisin toiveeni tällä hetkellä. Korvani luimistuivat aavistuksen odottaessani sitä, mitä Pähkinäkorvalla olisi sanottavanaan. Hän voisi joko haukkua minut pystyyn tai antaa anteeksi. En uskonut, että olisi muita vaihtoehtoja.
//Pähkinä? Sori kun meni taas näin kauan xd
326 sanaa
