Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kun Korppisiipi kysyi minun kuulumisiani, oli tilanne menossa hieman vaikeaksi. Päätin kuitenkin, että voisin kertoa kuulumiseni, mutta jättää ykstityiskohdat hieman epäselviksi. En haluaisi vetää ketään muuta ongelmiini.
“No, suoraan sanottuna voisi mennä paremminkin. On eräs… ongelma, johon minun täytyisi löytää pikimmiten ratkaisu. Mutta en valitettavasti voi kertoa siitä enempää, asia on vähän liian vaikea juuri nyt kerrottavaksi”, selitin ja tarkkailin kaksikon reaktioita. Olin tyytyväinen, etten valehdellut heille. Hiilihammas nyökkäsi ja hänen jäänsinisissä silmissään näkyi ymmärtäväisyyttä ja Korppisiipikin näytti vastaukseeni hyväksymisen merkkejä. Minusta se oli helpottavaa.
Astelimme matalan aluskasvillisuuden välistä joka askeleella lähemmäs Eloklaanin ja Kuolonklaanin reviireitä erottavaa rajaa. Minusta tuntui siltä, että osa minusta oli jollakin oudolla tapaa jäänyt Kuolonklaaniin muuttaessani.
“Tehän olette entisiä erakkoja. Vaikka olittekin nuoria saapuessanne, enkä tiedä paljonko teillä on muistoja erakkoelämistänne, niin tuntuuko teistä koskaan siltä, että juurenne olisivat jääneet sinne mistä tulitte?” kysyin ja vilkaisin sivusilmällä kissoja vierelläni.
Kiersin edessäni olevan maan syvyyksiin pureutuneen kiven lohkareen ja käännyin taas puhuttelemaan sotureita:
“Tai siis kun, vaikka koenkin Eloklaanin kodikseni, en voi olla tuntematta pientä kaipuuta Kuolonklaaniin omien juurieni luokse. Älkää käsittäkö väärin, en ole ajatellut mitään klaanin vaihtoa tai mitään sen kummempaa – olen täysin uskollinen nykyiselle klaanilleni – mutta minusta tuntuu vain jotenkin jollain tapaa väärältä tuntea edes pientä kaipuuta nykyisen vihollisklaanini luokse.”
//Hiili? 😀
207 sanaa
