Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Tiedän kyllä, että ajan myötä Eloklaani vahvistuu, kun uusia pentuja syntyy, mutta onko meillä aikaa odottaa useita vuodenaikoja? Asiat Kuolonklaanin kanssa voivat muuttua hetkessä, ja siksi meidän täytyy löytää jäseniä muualta. Ehkä sinä voisit tietää, mistä voisimme löytää joitakin ystävällisiä erakoita, jotka voisivat liittyä riveihimme”, Mesitähden silmät tuntuivat loistavan toivoa. Toivoa tarvittiin, jotta päästäisiin vaikeiden aikojen yli. Olin niin tyytyväinen siihen, että minulla olisi tosiaan vastaus päällikön kysymykseen. Muistin Kuolonklaanin kanssa hetken yhteistyötä tehneen erakkopoppoon, johon kuului ainakin neljä kissaa. Heitä saattoi olla enemmänkin, mutta olin vain törmännyt siihen veljeskaksikkoon ja heidän kanssaan asuvaan naaraaseen. Nyt heillä oli myös lisänä Kuolonklaanista lähtenyt Taivaslaulu. Muistin naaraan heikosti, sillä hänen muutostaan oli jo niin kauan, mutta muistin kuitenkin, että hän vaikutti perusluonteeltaan ystävälliseltä ja hyväntahtoiselta, joka sopisi hyvin klaaniimme. Hänellä ja muutamilla muilla oli kokemusta Kuolonklaanin koulutuksesta ja sen seurauksena taitoja.
“On onnenpäiväsi, sillä tosiaan tiedän eräästä hyväntahtoisesta erakkojoukosta, joka asui Kuolonklaanin lähellä. Klaani teki yhteistyötä heidän kanssaan jonkin aikaa. He vartioivat Kuolonklaanin etelärajaa ja saivat vastineeksi soturikoulutusta. Yhteistyö kuitenkin päättyi, kun Kuolonklaanin kissa halusi muuttaa heidän luokseen, sillä oli rakastunut yhteen heistä. Sen jälkeen heidän piti muuttaa ja meidän on tosiaan toivottava, että he eivät ole lähteneet mihinkään kauas”, selitin mietiskellen, “He saattaisivat olla kiinnostuneita. Ja heitä on ainakin neljä, mahdollisesti enemmän”
Mesitähden silmiin syttyi ilahdus, joka tuntui valaisevan melkein koko pesän.
“Tämä tieto oli tosiaan hyödyksi. Meidän täytyy yrittää tavoittaa heidät. Mahdolliset uudet jäsenet ovat Eloklaanille kullanarvoisia”, Mesitähti totesi, “Tiedätkö, missä he asuivat ennen, kun heidän piti muuttaa? Voisimme löytää jotakin merkkejä heidän uudesta olinpaikastaan” Silmäni kaventuivat, kun yritin pinnistellä muistiani kelaamaan tapahtumia taaksepäin. Hetken päästä kuitenkin vastasin tukahtuneella äänellä:
“En valitettavasti. Silloin keskityin paljon kaikkeen muuhun ja sivuutin heidät totaalisesti. Olen pahoillani. Mutta he vartioivat Kuolonklaanin etelärajaa, joka saa minut uskomaan, että he asuivat sillä suunnalla” Mesitähti nyökkäsi ja räpäytti silmiään ymmärtäväisesti.
“Ei sinun tarvitse pahoitella. Suunta on jo isoksi avuksi.”
“Voisikohan Lauhalaukalla olla aavistus tarkemmasta sijainnista? Olisikohan hän voinut kuulla siitä sattumalta? Hän oli klaanissa vielä silloin, kun he kävivät leirissämme säännöllisesti”, ehdotin jo vähän innostuen. Olimme koko ajan pääsemässä askeleita lähemmäs erakkojoukkoa, joka saattaisi kuulua pian Eloklaaniin. Toivoin koko sydämestäni, että kollilla olisi vastaus meitä piinaavaan kysymykseen.
//Mesi? 😀
360 sanaa
