Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Siinä on vaatimukseni. No, ei kuulosta pahalta, eihän? Tietenkin, voisit nähdä tämän mahdollisuutena antaa minulle väärää tietoa. Mutta minä huomaan kyllä, kun kissat valehtelevat. Ja tiedän, ettet sinä osaisi huijata minua”, Pimentovarjo sanoi. Mihin olin itseni saanut sotkettua? Kaikki alkoi vain viattomana ystävien välisenä tapailuna ja nyt oltiin siinä pisteessä, että minua kiristettiin toiminnallani.
Huokaisin hiljaa. Kasvoni pitivät yllä asiallisen maskinsa, vaikka tosiasiassa oloni oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Olin oikeastaan heti naaraan ehdot kuultuani ajatellut vain valehtelevani, mutta pian olin saanut kuulla naaraan olevan etevä valheenpaljastin. Olin korviani myöten ongelmissa. Minun olisi joko annettava salaisuutemme paljastua ja Pähkinäkorva todennäköisesti karkotettaisiin klaanista, enkä minä halunnut olla se, joka sen oli aiheuttanut. Toinen vaihtoehtoni oli pettää klaanini, ellen sitten keksisi jotain ulospääsyä, mutta nyt minun olisi suostuttava.
“Selvä, minä suostun”, sanoin yrittäen peitellä kireää äänensävyä. Pimentovarjon ilmeettömässä katseessa näkyi hetkellinen voitonriemu, ennen kuin se vaihtui taas syvään kylmyyteen.
“Klaanilla menee tällä hetkellä hyvin, eikä siellä ole ilmennyt minkäänlaisia ongelmia tai petturuutta”, tämän minun touhuni lisäksi, lisäsin mielessäni, “kerron sinulle lisää ensi kerralla.”
“Hienoa. Tavatkaamme ensi puolikuun yönä rajalla”, Pimentovarjo totesi viileästi ja nousi seisomaan. Nyökkäsin aavistuksen vastahakoisesti ja hyvästelyittä poistun paikalta.
Ärtymys poltteli koko kehoani. Miten oli koskaan saattanut olla näin typerä. Ehkä oli virhe tähtiklaanilta valita minut Eloklaanin perustajajäseneksi tai varapäälliköksi. Minä olin vain nuori ja hölmö kissa joka teki huonoja päätöksiä.
Aamu valkeni nopeasti siitä huolimatta, etten ollut vaipunut kunnolliseen uneen missään kohtaa. Olin miettinyt ja miettinyt miten saisin itseni ulos tästä tilanteesta, johon olin ajautunut, mutta se osoittautui kovin vaikeaksi.
Aamu itsessään oli jo pakahduttavan kuuma ja ajatus päivän lämpötilasta sai minut jo läkähtymään. Viherlehti alkoi olla jo loppupuolella, mutta siitä huolimatta ilma oli edelleen paksua ja kuumaa. Kävelin leirin varjoja pitkin tuoresaaliskasalle ja valikoin linnun aamiaisekseni. En muista koska olin viimeksi huomannut syödä.
Aloin näykkiä saalista puoliajatuksissani. Pitäisikö minun kertoa Mesitähdelle? Hän saattaisi osata auttaa minua ja minusta tuntui, että saatoin kertoa hänelle mitä vain. Takaraivossani oli kuitenkin pieni pelko siitä, kuinka hän reagoisi. Entä jos hän alkaisi hyljeksimään minua täysin sen jälkeen? Lakkaisi pitämästä minua arvossa? Ehkä hän valitsisi uuden varapäällikön ja samalla menettäisin hänen ystävyytensä. Ei mikään noista ajatuksistani kuulostanut Mesitähdeltä, mutta toisaalta tunsinko edes häntä niin hyvin kuin luulin? Mesitähti oli reilu ja oikeudenmuakinen kissa, mutta entä jos hän pitäisi tätä tarpeeksi suurena rikkeenä ja menettäisi uskonsa minuun täysin.
Inhosin sitä kuinka ryvin itsesäälissä. Olin itse ongelmani aiheuttanut ja minun tulisi myöskin ratkaista ne.
Mitä Pimentovarjo oikein halusi? Aikoisiko hän houkutella heikkouskoisia uskomaan pimeyden metsään? Se oli kielletty yhtälailla klaanienvälisessä laissa. Jos tämä oli hänen aikeensa, hän menettäisi kiristysvalttinsa, sillä rikkoisi lakia yhtälailla.
Pudistin päätäni ja yritin jättää ajatukset taka-alalle ja nousin ylös. Kaapaisin maata muutaman kerran ja hautasin saliin rippeet. Miettisin asiaa lisää myöhemmin, nyt minun täytyisi hoitaa päivän tehtäviä.
//Kuka vaan?
457 sanaa
