Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kasvoilleni piirtyi lämmin hymy Hiilihampaan ja Korppisiiven saapuessa luokseni. Kaksikko käveli rintarinnan, turkit toisiansa hipoen. He olivat julistautuneet kumppaneiksi vähän aikaa sitten ja olin onnellinen heidän puolestaan.
“Huomenta! Olinkin itseasiassa juuri menossa järjestämään päivän partioita. Otan teidät mielelläni mukaan”, sanoin yrittäen kuulostaa tavanomaisen pirteältä kaikesta hässäkästä huolimatta. Oikeastaan ystävien seura tuntui jo pelkästään keventävän oloani jonkin verran.
Hiilihammas näytti ilahtuvan tarttuessani hänen ehdotukseensa.
“Sopiiko, että odotatte tässä kun käyn jakamassa muut partiot? Palaan sitten ja voimme lähteä aamun ensimmäiseen rajapartioon”, hymyilin ystävällisesti. Tummanruskea kolli nyökkäsi rennosti:
“Ilman muuta.”
Nyökkäsin vielä pikaisesti ennen kuin lähdin kohti soturien pesää, jonka edustalla nuokkui heränneitä kissoja. Samalla kaavailin mielessäni kissojen jakamista partioihin; kuka johtaisi mitäkin partioita ja ketkä voisin laittaa heidän mukaansa. Minun täytyi hetken muistella, kenet olin laittanut viime kuunhuipun partioon, etten vain laittaisi samoja kissoja aamun partioihin ja rasittaisi ketään liikaa.
Ensimmäisenä lähestyin Lauhalaukkaa, jonka kasvoilla oli tavanomaisen hyväntuulinen ilme hänen tähyillessään kirkasta taivasta. Hänen huomatessaan minut, hän kohteliaasti kohdisti katseensa minuun.
“Huomenta Minttuliekki. Tänään tulee kuuma päivä”, tämä naukui. Nyökkäsin tuskastuneena vilkaistessani taivaalle hiipivää aurinkoa.
“Olet oikeassa. Täytyy varmaan laittaa saalistuspartiot aamu- ja iltapainotteisesti. Kukaan ei jaksa metsästää, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta”, järkeilin silmiäni ajatuksissani siristäen, “Siitä puheen ollen, ajattelin laittaa sinut heti aamun saalistuspartion johtoon. Ota mukaasi Halavaviiksi, Salvikatse ja Harhatassu.”
Hän nyökkäsi asiallisesti ja otti tehtävänsä vastaan pienen, kohteliaan hymähdyksen saattelemana.
“Asia kunnossa.”
“Hienoa. Nyt täytyy jatkaa kierrosta. Nähdään”, tokaisin vielä ja lähdin ripeästi tassuttelemaan seuraavan kissan luokse.
Kun olin viimein saanut partiot iltapäivään asti järjesteltyä kiirehdin takaisin Hiilihampaan ja Korppisiiven luokse, jotka istuskelivat kevyesti jutellen juuri siinä mihin olin heidät jättänytkin.
“No niin. Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa. Eiköhän sitten lähdetä”, sanoin. Hännänpääni värähti muutaman kerran innostuneena.
Hiilihammas ja Korppisiipi kampesivat itsensä ylös ja lähdimme astelemaan kohti uloskäyntiä.
“Ainiin, onnea kumppanuudesta! Olen iloinen kummankin puolesta”, sanoin onnesta säteillen. Minusta oli ihanaa, että Korppisiipi ja Hiilihammas olivat löytäneet toisensa. Kaksikko vilkaisi toisiaan lämpimästi ja sen jälkeen Korppisiipi kääntyi hymyilemään minulle pienesti.
Kissojen kumppanuus oli hyvä merkki tulevaisuuden kannalta. Klaani tarvitsi uusia sukupolvia jatkaakseen kiertoaan. Kumppanuudesta ajatukseni meinasivat karata Pähkinäkorvaan, mutta kovalla työllä sain torjuttua ne.
“Mitä muuta teille kuuluu? Emme ole tosiaankaan ehtineet jutella ikuisuuksiin”, kysäisin ja salaa toivoin, etteivät he kysyisi samaa kysymystä minulta. En tiennyt kuinka hyvin osaisin valehdella, enkä loppujen lopuksi todella halunnutkaan.
Hiili?
378 sanaa
