Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Säntäilin kiireisesti paikasta toiseen kun ilmoitin toiselle kissalle hänen johtavan partioita ja toiselle annoin vartiovuoron. Tehtävää oli niin vietävästi nyt, kun Mesitähtikin oli viheryskän kourissa. Jätin ajatuksen sivuun ja jatkoin kylmän objektiivisesti ajatusteni virrassa eteenpäin. Ainiin, Vadelmatassu. Minun pitäisi käydä ilmoittamassa hänelle, että hänen tehtävänään oli käydä ruokkimassa Kirsikkakuono sekä kuningattaret.
Lumi narskui tassujeni alla ja valkoiseen peitteeseen painautui polkuanturoistani identtiset jäljet jokaisen askeleeni jäljessä. Olin halkonut aukion läpi varmaan kolme kertaa lyhyen ajan sisään.
Heti kun silmiini pisti iloisen näköinen vaaleanruskeaturkkinen kolli, suustani pääsi hänen huomiotaan tavoitteleva kutsu:
“Vadelmatassu.”
Kolli kääntyi ympäri ja kun huomasi minun kutsuneen häntä, hän ryhdistäytyi automaattisesti ja ennen kuin hän ehti edes kysyä, mitä varten olin huhuilut häntä sanoin:
“Ruokkisitko pentutarhan väen sekä Kirsikkakuonon?” Vaikka esitin asiani yleisellä tavalla ystävällisesti, saattoi ääneni takaa kuulua pingottuneiden hermojeni kireys. Eikä kysymykseni tosiaankaan ollut kysymys, vaan se oli käsky. Minulla oli vain niin paljon kaikkea, etten jaksanut mitään ylimääräistä ja halusin, että mentäisiin suoraan asiaan. Saatoin vain kuvitella miten väsynyt Mesitähti oli joka päivä askareidensa jälkeen. Jonain päivänä olisin saattanut epäröidä kykyäni johtaa klaania sitten, kun sen aika joskus hamassa tulevaisuudessa tulisi, mutta en nyt. Se oli taas yksi turha asia, jonka sivuutin nyt kun oli jotain paljon tärkeämpää tehtävää.
“Selvä Minttuliekki”, Vadelmatassu sanoi hangoittelematta vastaan, vaikka hänen ilmeensä oli valahtanut heti kun hän oli kuullut mitä minulla oli sanottavanani. Mitä ihmettä hän oli odottanutkaan, hän kääntyi juttuseuransa puoleen – jonka oikeastaan vasta huomasinkaan – ja alkoi anella tätä seurakseen. Ajattelin sen olevan hyvä hetki poistua ja niinpä käännyin ympäri ja lähdin mieleni arkistoja selaillen kävelemään kohti, oikeastaan en mitään. Havahduin kuitenkin ajatuksistani leirin suuaukolta kuuluvaan vieraaseen älämölöön. Tunnistin kyllä äänet kissoiksi, mutta heidän äänensä eivät olleet tuttuja. Myös tuulen äkkinäinen käännös teki asian selväksi. Suuri puuska toi vieraiden kissojen hajua mukanaan ja sai niskakarvani pörhistymään varautuneena siitä huolimatta, etten oikeastaan tuntenut sillä hetkellä vaaran tuntua, sillä se puhe, jota olin äsken havainnoinut oli kaikkea muuta kuin uhkaavan kuuloista. Olin huomaamattani noussut ylös ja, kuten kunnollisen varapäällikön kuuluu, lähtenyt katsomaan, mikä tilanne leirissä juuri sillä hetkellä vallitsi.
Kun viimein näin tilanteen, erotin joukosta kaksi vierasta kissaa, jotka selkeästi olivat Hiilihampaan puheilla. Ystäväni näytti siltä, että tilanne ei ollut hänelle mieluinen. Vilkaisin myös vähän matkan päässä olevaa partioita, joka oli ilmeisesti tuonut nämä harhailijat mukanaan.
Heti kun olin puhe-etäisyyden päässä, meinasin aloittaa pelkän impulssini varassa sanoilla ‘mitä täällä on meneillään?’, mutta kiitos tähtiklaanin ymmärsin aloittaa muodollisemmin. Edustaisin nyt Mesitähteä ja kolli olisi varmaankin aloittanut tilanteen esittelemällä kohteliaasti itsensä. Ja niin tein minäkin.
“Olen Minttuliekki, Eloklaanin varapäällikkö. Haluaisin kovasti tietää, mikä tuo teidät luoksemme?” Kohdistin katseeni selkeästi hieman vanhempaan kaksikkoon, joista toinen tarkkaili minua ilmeettömästi jäisillä silmillään. Ja en oikeastaan päässyt missään vaiheessa arvioimaan seuraavaa kissaa, sillä ensimmäinen kissa omasi eräästä tietystä syystä kaiken huomiokykyni ja kiinnotukseni. Hän näytti aivan Hiilihampaalta. Käännyin katsomaan Hiilihammasta ja sitten vilkaisin taas kollia. Yritin saada katsekontaktia ystävääni, mutta en tavoittanut tämän hapuilevaa katsetta. Oliko tässä nyt jotain mitä minun pitäisi tietää?
//Hiili? Pohja?
Sori tää ei välttämättä oo ihan hirveen minttumainen teksti, en jotenki päässy sen ajatuksiin :’D
486 sanaa
