Mustikkapyörre
Kirjoittaja: Soturikissa
”Et ansaitse paikkaa klaanista. Olet itsekäs ja tyhmä pieni murhaaja!” Korpikasteen aivot näemmä olivat sitä mieltä, että pikkusisaruksen kiusaaminen oli sallittua ja kivaa.
”Et ansaitse paikkaa tästä perheestä, minun perheestä. Toivon, ettet olisi ikinä syntynytkään!” Siskoni sanat humisivat korvissani.
”Miksi olet noin ilkeä?” Tiuskaisin takaisin Korpikasteelle, kun kyynel valui poskeani pitkin.
Olinko oikeasti turha? Mitä jos kukaan ei tykännyt minusta? Entä jos olin vain turha roska kaikkien muiden silmissä?
”Ja nyt sinä vielä itketkin. Voi pientä lapsosta. Mitä Kuusihäntä olisi ajatellut?” Korpikaste jatkoi minun henkistä satuttamista.
”Onko sinun pakko olla noin huono sisko?” Miten Korpikaste saattoi olla niin ilkeä. Eikö hän tajunnut edes lähteä pois? Minä olin käytännössä Korpikasteen alla puolet ajasta, joten en voinut itse olla järkevämpi. Eikö hänellä ollut tunteenhallintataitoja?
”Sinä olet vain olematon karvamöykky minun elämässä. Jos kukaan ei saisi tietää mitään, satuttaisin sinua nyt oikein kunnolla!” Korpikaste murisi korvaani. Miten hän edes saattoi ajatella tuollaista?
Sähähdin siskolleni ja liu’uin hänen altaan sopivana hetkenä ja juoksin pois pesästä.
”Varpulaulu!” Huomasin veljeni kävelemässä leirin poikki. ”Korpikaste-”, en saanut lausettani sanottua loppuun, ennen kuin kaaduin ja liukastuin veljeni jalkoihin.
”Hä-n ei ty-kkää m-inu-s-ta”, jäin maahan makaamaan ja aloin itkemään.
”Mitä kävi?” Varpulaulu sai sanottua hetken päästä.
”H-än sa-no-i e-tt-ä e-n ansai-tsi-si paik-kaa täst-ä perhee-stä”, sain sanottua juuri ja juuri.
Kun olin saanut lauseen loppuun, aloin itkemään vielä kovempaa ja kollapsoiduin Varpulaulun syliin.
//Korpi? Varpu?
