Mustikkapyörre
Kirjoittaja: Soturikissa
Avasin silmiäni hieman. Näin veristä lunta ja Nopsaliekin taistelemassa. Mitä oli tapahtunut? Minun täytyi auttaa häntä! Yritin nousta ylös, mutta yllättävä kipu rinnassani ja kaulassani esti minua. Katsahdin häneen uudestaan, hän taisteli kettua vastaan! Enhän minä voimut jättää Nopsaliekkiä yksin, omatuntoni kärsisi vielä entistä enemmän.
Nousin ylös, vaikkakin koko kehoni vastusti sitä. Päätin sivuuttaa kipuni Nopsaliekin puolesta. Juoksin mahdollisimman nopeasti heitä kohden, sillä yksikin puraisu voisi päättää ystäväni hengen. Kettu oli onneksi nuorehko, mutta niin olin minäkin! Ei Nopsaliekki osannut taistella, hän juuri ja juuri selvisi pientä kettua vastaan!
Näin että kettu oli keskittynyt Nopsaliekkiin, joten hän ei huomannut minua vielä. Kiersin heidät kärsien kauempaa ja tajusin, että he taistelivat melkein joenpientareella. Juoksin kaikilla voimillani päin kettua, jotta saisin sen heitettyä alas jokeen. Pamahdus kylkeen sattui, mutta se uhraus minun oli otettava molempien henkien puolesta. Ketun suusta pääsi kiljahdus, kun se osui ohueen jäähän ja meni siitä läpi.
”Mustikkapyörre, olet elossa!” Nopsaliekki kuulosti helpottuneelta olotilastani. Mielestäni en voinut kovin hyvin, sillä jouduin kaatumaan maahan kivun takia. En ollut ikinä kokenut mitään samanlaista. Nopsaliekki tuli nopeasti vierelleni ja katsoi haavaani nyrpistäen naamaansa.
”Meidän pitäisi varmaan saada sinut parantajalle”, kolli kyllä saisi kävellä sinne ihan itse. Miten minä muka pystyisin siihen itse?
”Voit nojata minuun? Ehkä jaksat siten paremmin?” Ehdotus kuulosti kivalta, ja olihan minun pakko näyttää urhealta soturittarelta. Urhealta, vaikkakin kaikkialle sattui ja minusta tuntui että olin pyörtymisen partaalla. Väänsin itseni ylös ja suorastaan romahdin Nopsaliekkiin. Hän horjahti, mutta piti tasapainon. Nyt alkoi kivulias matka kohti leiriä.
//Nopsa?
//Pian saadaan pennut näille! :3
//Nopsa on kyl pelastanu Mustin aika monesti XD
