Muurahaispentu
Kirjoittaja: Soturikissa
Ajatuksissani nauroin Rusakkopennun päättömille totuuksille. Minun tarvitsi keksiä jokin tapa vetää itseni ulos tästä tilanteesta.
”Ai kaatunut omiin käpäliinsä? Olen nähnyt Rusakkopennun juoksevan. Hän ei kaatuisi omiin käpäliinsä.” Kuulin hänen äänestä pienen säälin. Hän varmaan itsekin uskoi valheeni, mikä idiootti! Kujekullan katse osui omaan katseeni.
”Mutta hän varmasti osui johonkin oksaan! Miksi olisin niin ilkeä omaa siskoani kohtaan. Eihän se nyt todellakaan olisi oikein!” Huusin häntä kohti. Kujekulta katsoi hieman yllättyneenä ja osittain ärsyyntyneeltä molempien toiminnasta.
”M-m-mutta kun Muurahaispentu l-l-löi minua! M-miksi sinä o-o-olet niin ilkeä?!?” Rusakkopentu suuttui, tai itki, tai molempia. Hymyilin hieman, kun äitini yritti hyssytellä tätä. Hän näytti selvästi hermostuneelta, mutta piti pinnansa.
”Ä-äitiiiiiiiii, etkö sinä näe????? Sattuu!!!!!” Rusakkopenmun suuttuminen oli huvittavaa katsottavaa, ennen kuin äitini huusi:
”Nyt kuule riitti! Muurahaispentu, jos löit Rusakkopentua pyydä anteeksi siskoltasi. Tiedän, että kadut tekojasi. Ja Rusakkopentu, jos valehtelet. Pyydä anteeksi veljeltäsi käytöstäsi. En jaksa teidän riitelyä enää sekuntiakaan! En voi tietää mitä on tapahtunut, joten olkaa kilttejä ja kaivakaa omatuntonne esiin.”
Molemmat meistä oltiin hetki hiljaa, kunnes Rusakkopentu purskahti itkuun ja kollapsoitui emoni syliin.
Oli uusi päivä ja uudet kujeet, niinkuin ne vanhat kissat sanoivat. Seisoin Kimalaistoiveen edessä sisarteni kanssa, jotka näyttivät suurella hartaudella kuuntelevan vanhemman naaraan kertomuksia Tähtiklaanista. Tai siis Erhepentu kuunteli suurella hartaudella tyhjiötä, vain Rusakkopentu oikeasti keskittyi asiaan.
Kimalaistoive selitti hengistä ja siitä, että parantajat näkivät jotain typeriä näkyjä yöllä. Hän sanoi, että täytyi olla hyvä jotta pääsi tähän Tähtiklaaniin.
Miten nössö täytyi olla, että kuunteli joidenkin kuolleiden kissojen ’ennustuksia’ ja antoi heidän sääntöjen määräillä elämää.
Vihdoinkin Kimalaistoive oli valmis, pääsin vihdoinkin pois hänen kidutuksesta.
”Hei Muurahaispentu!” Klaanin soturi nimeltään Korpi… olikohan kaste seisahtui eteeni ja veti minut hieman pois Kimalaistoiveen kuuloetäisyydeltä.
”Huomasin, ettet ollut kovin kiinnostunut tuosta Tähtiklaanisoopasta”, naaras hymyili minulle hieman oudosti. Hän väitti, että hänellä olisi parempi uskonto minulle.
”Oletkos kuullut Pimeyden metsästä? Kaikki kuolleet ja urheat soturit pääsevät muiden voimakkaiden kissojen seuraan.” Tämähän kuulosti heti aika hyvältä! Kuka nyt muka ei haluaisi olla urhea ja voimakas?
”He ovat paljon voimakkaampia, kuin nuo nössöt Tähtiklaanin elukat.” Katseeni kiinnittyi suoraan Korpikasteeseen, hän oli selvästikin järkevämmästä päästä kuin klaanin muut naaraat.
”Mutta, eikö meidän pidä tehdä jotain pahaa, että pääsemme sinne? Kimalaistoive ainakin kertoi paikasta minulle pahojen kissojen paikkana”, eihän minua haitannut olla paha, mutta halusin vain tietää hänen kantansa asiaan.
//#enolejaksanuttarkistuslukea
//Rusakko?
//Korpi?
//Aijjaa vai… MITENNIIN ALLE 400 SANAA?
KP-boosti käytössä
