Naavatassu
Kirjoittaja: Nagini
Kannoimme Kuusihännän kanssa nappaamamme kanin leiriin. Röyhistin rintaani astellessani piikkihernetunnelista sisään ja valmistauduin ottamaan kehuja vastaan, mutta harmikseni aukio oli jälleen kerran autio. Vain parantajamme Leimusilmä istuskeli pesänsä edustalla ja nyökkäsi meille tervehdykseksi. Kun olimme vieneet kanin tuoresaaliskasaan, Kuusihäntä kääntyi puoleeni ja kysyi:
”Haluatko vielä oppia taisteluliikkeitä?” Häntäni nousi pystyyn ja tunsin innostuksen kihelmöivän tassuissani.
”Totta kai!” naukaisin.
”Hienoa”, Kuusihäntä sanoi. ”Harjoitusten jälkeen voimme tulla leiriin syömään.”
Nyökkäsin, ja lähdin mestarini perään kohti piikkihernetunnelia. Päästyämme ulos leiristä, huomasin ilokseni, että sade oli lakannut.
Kun saavuimme harjoituspaikalle, taivasta peittänyt paksu pilvikerros oli alkanut hajota, ja muutama valonsäde osui maahan. Ilma oli kuitenkin viileä ja kosteudesta raskas. Pörhistin turkkiani ja painelin kynsilläni maata, kun Kuusihäntä asettui minua vastapäätä. Hän istui alas ja kietaisi häntänsä käpäliensä päälle.
”Olet nopea, mutta et kovin isokokoinen”, soturi aloitti. ”Mitä sinun tulee ottaa huomioon?”
Huiskaisin hännälläni hieman kärsimättömästi ilmaa, sillä olisin halunnut heti päästä harjoittelemaan käytännössä. Ehkä oli kuitenkin ihan hyvä ensin miettiä taktiikka, jolla päihittäisin vastustajani.
”Minun täytyy käyttää pelkän voiman sijaan nopeutta”, sanoin, vaikka olinkin sitä mieltä, että olin oppilaaksi myös melko voimakas. En tosin ollut vielä harjoitellut kenenkään toisen oppilaan kanssa, eikä minulla siksi ollut hyvää vertailukohdetta, mutta olin melko varma asiasta.
Kuusihäntä nyökkäsi hyväksyvästi vastaukselleni ja heilautti häntäänsä aloittamisen merkiksi. Viikset innosta väpättäen peruutin muutaman askeleen ja laskeuduin lähemmäs maata. Kuusihäntäkin nousi käpälilleen ja valmistautui. Siristin silmiäni ja mietin muutaman silmänräpäyksen mitä tekisin. Päätin yrittää kierähtää Kuusihännän ohi oikealle ja potkaista hänet kumoon. Ponnistin maasta vauhtia, mutta laskeuduinkin melkein mestarini eteen. Olin arvioinut hyppyni väärin, ja nyt jouduin improvisoimaan, sillä Kuusihäntä oli loikannut minua kohti. Sukelsin oikealle, mutta kompastuin tassuihini ja kaaduin nenälleni maahan. Tunsin Kuusihännän käpälän niskani päällä. Turhautuneena nousin seisomaan ja ravistelin kuivuneita lehtiä turkistani.
”Hyvä yritys, kokeile uudestaan”, Kuusihäntä rohkaisi, kun näki nyrpeän ilmeeni. Nyökkäsin synkästi mestarilleni, ja asettauduin samaan kohtaan kuin aiemmin. Nyt tiesin tarvitsevani enemmän ponnistusvoimaa. Syöksyin kohti Kuusihäntää ja kierähdin hänen ohitseen oikealle. Kun olin potkaisemassa soturin kumoon, tämä oli kuitenkin jo ehtinyt loikata sivummalle, ja jälleen kerran minä olin maassa. Kun nousin tuohtuneena seisomaan, Kuusihäntä vain nauroi.
”Olet liian ennalta-arvattava!”
Kolmannella kerralla päätin yrittää harhauttaa mestariani. Loikatessani eteenpäin tein pienen nytkähdyksen oikealle, ja Kuusihäntä reagoi siihen väistämällä vasemmalle. Harhautukseni oli onnistunut, ja hyppyni voima kaatoi Kuusihännän maahan. Myös minä kaaduin hänen mukanaan, mutta pääsin kuitenkin niskan päälle ja virnistin tyytyväisenä.
”Kolmas kerta toden sanoo, eikö?” tokaisin mestarilleni ja hymyilin leveästi.
// Kuusi?
