Nokkospentu
Kirjoittaja: Rita
”No, tahtooko joku lähteä tutkimaan leiriä?” isäni kysyi suu iloisessa virneessä. Hymyilin. Totta kai halusin! Olin oikeastaan palanut halusta tutkia ympäristöäni, mutta emo ei ollut päästänyt minua tai pentutovereitani vielä. Tämä olisi oiva tilaisuus!
”Minä!” ilmoittauduin heti tohkeissani ja astuin eteenpäin.
”Minäkin tulen!” sinikilpikonnakuvioinen siskoni Rastaspentu tuuppasi minua kylkeen, kaataen minut kumoon. Virnistin, ja painimme hetken leikkimielisesti.
”Mennäänkö?” isä tiedusteli huvittuneena, ja istahdin heti maahan turkkini ihan sekaisin. Nyökytin innokkaasti, ja takaani tullut emo nuolaisi päälakeani saadakseni sekaisen turkkini aloilleen.
”Haluatteko tekin tulla?” isä kysyi veljiltäni, jotka vastasivat myönteisesti. Myös pentutarhassa asusteleva Paatsamapentu halusi mukaan, jonka jälkeen emokin ilmoitti tulevansa, sillä meitä oli kuulemma niin paljon, että isä haluaisi varmaan apua meidän paimentamisessa.
”Lähdetään”, isä ilmoitti hymyillen, ja astui pentutarhasta ulos. Tohkeissaan astelin heti tuon jälkijunassa. Isän tahti oli paljon nopeampi kuin se, mihin olin tottunut, mutten antanut sen häiritä minua, vaan kipitin perässä niin hyvin kuin pystyin. Pian hän kuitenkin huomaavaisesti hidasti tahtiaan. Otin tämän tilaisuuden katsoa ympärilleni.
”Vau!” suustani pääsi ihan vahingossa ihaileva henkäys, jolle Karpalopentu naurahti.
”Eikö olekin hienoa?” tassuttelin veljeni rinnalle, ja katselin leiriä. Kaikki näyttivät niin… isoilta ja ihmeellisiltä. Varsinkin litteäkivi oli vaikuttavan näköinen! Isä oli kertonut meille siitä, mutten ollut osannut kuvitella sitä noin hienoksi.
”Onhan tämä upea”, Karpalopentu hymyili. Yhtäkkiä isä pysähtyi, ja kipitin tämän vierelle. Katsoessani ympärilleni huomasin, että olimme saapuneet jonkinlaisen pensasrykelmän eteen.
”Tässä on oppilaiden pesä. Te muutatte tänne, kun teistä tulee kuusikuisia”, isä selosti hymyillen.
”Mahtavaa! Saammeko mennä sisään?” Rastaspentu tiedusteli. Emo kävi katsomassa, ettei pesällä olisi juuri nyt oppilaita, joita saattaisimme häiritä.
”No, käykää katsomassa suuaukolla. Älkää kuitenkaan menkö sisälle pesään, ettette sotke sitä”, emo myöntyi. Muut astelivat katsomaan pesää sisältä, mutta minä jäin isäni rinnalle.
” Voimmeko mennä katsomaan litteäkiveä?” kysyin isältä. Hän oli kertonut meille siitä, mutten koskaan aikaisemmin ollut nähnyt kiveää. Nyt halusin tutkia sitä!
//300 sanaa
//Mesi? Sisarukset? Paatsama?
