Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Hilehuurteen kehotus mennä etsimään isääni tuntui hetkauttavan jotain suurta sisälläni ja minut valtasi oikein kova halu juosta taas Jupiterin rinnalla metsässä, saalistaa hänen kanssaan ja olla vapaa. Tajusin tuijottavani Hilehuurretta ja käänsin pääni pois.
“Haluaisin todella, mutta entä jos en löytäisikään häntä? Tai pahempaa, jos…” ääneni murtui kesken lauseen ja pudistin päätäni. Ei Jupiter voinut olla kuollut. En voinut edes ajatella sellaisia.
“Ehkä olen vain pelkuri”, sanoin huokaisten syvään. Tuijottelin Hilehuurteen ohi jonnekin leirin seinälle.
“Et sinä ole pelkuri. Olet mahtavan rohkea. Minä sentään koulutin sinut enkä kouluttanut muistaakseni sinusta pelkuria”, ystävä naukaisi rohkaisevasti ja hieman leikkisästi. Naurahdin vähän pakotetusti, mutta minua oikeastaan jopa huvitti vähän. Vaikka mieleni pyörikin vakavampien asioiden ympärillä Hilehuurre tuntui aina pystyvän keventämään tilannetta. Ehkä olinkin vain kaivannut häntä ja hänen kaltaisiaan kissoja, jotka luin ystävikseni. Hymyilin hiukan katsoessani kollia silmiin. Hän näytti puhtaasti haluavan auttaa ja tukea minua. Räpyttelin silmiäni ja katsoin pois.
“En minä taida lähteä”, sanoin ja nyökkäsin lyödäkseni asian lukkoon.
//Hile jos haluut viel jatkaa jotain mut ei oo pakko 😀
