Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Pyysin Mustikkapyörteeltä, että voisimme kulkea joenvartta pitkin. Paikoittain vesi virtasi jään päälle tehden siitä kiiltävän, mutta suurin osa joesta oli kuitenkin aivan umpijäässä. Olimme sopineet yhdessä saalitustuokion, joten terästin kaikkia aistejani.
Pian kuitenkin äkkäsin lumessa harmaanvalkean oravan. Haistoin sen tuoksun ilmassa ja tarkistin tuulen suunnan. Tuuli puhalsi hajuamme joelle, joten olin juuri oikeassa kulmassa.
Hiivin kasaan nuupahtaneeseen aluskasvillisuuteen, vaikka siitä ei ollut juurikaan suojaa. Oravan kanssa piti olla nopea liikkeissään tai muuten se pääsisi karkuun puunrunkoa pitkin.
Loikkasin levittäen tassuni pitkiksi eteeni, jotta saisin saaliini käpälieni väliin. En kuitenkaan nopeudestani huolimatta ollut ihan tarpeeksi lähellä.
Pölläytin vain pari hienoista karvaa sen pörröisestä hännästä ennen kuin se rapisteli jo puuta pitkin ylös. Loikkasin kynsilläni kiinni sen alle ja yritin pysytellä sen tahdissa.
Otus kuitenkin katosi toiseen puuhun loikkaamalla oksia pitkin. Jäin katsomaan sen perään hieman lannistuneena, mutta uutta riistaa tulisi kuitenkin aina vastaan.
“Nopsaliekki auta minua!” kirkaisu napsautti minut takaisin aisteihini ja kiipesin puusta alas niin nopeasti kuin vain kykenin. Silmänräpäyksessä sain jo katseeni alle harmahtavan ketunpennun valkean naaraan niskassa.
Kiihdytin vauhtiani. Juuri ketun iskiessä Mustikkapyörrettä kaulalle ehdin paikalle ja sain sen irti soturiystävästäni. Kierin lumessa terävähampaisen otuksen kanssa kauemmas haavoittuneesta naaraasta.
Raavin ketunpojan vatsaa sen älistessä hurjasti. Kettu iski minuakin useammankin kerran, mutta adrenaliini peitti alleen kivun.
Sain vihdoin pedon pois kimpustani kierähtämällä sen jalkojen välistä pois. Loikattuani jaloilleni kettu oli jo ehtinyt Mustikkapyörteen luo.
Naaras makasi maassa tajuttomana eikä tosiaankaan ollut ketulle haaste koittaa raahata tätä pois tappamista ja syömistä varten.
“Hiirenpapat”, ärähdin ja kiirehdin taas apuun.
//Mustikka?
