Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Syreenisumu nyökkäsi hymyillen. Yhtäkkiä sain idean. Huiskaisin maahan kasaututta lunta suoraan soturin naamaan. Tuo nauroi ja alkoi huiskia minua lumella. Pian tilanne eskaloitui lumisodaksi vaikkei lunta ollutkaan ihan hirveästi. Kehräten läiskäisin naaraan selkää kylmällä käpälällä ja tuo hyökkäsi kimppuuni. Painimme lumessa. Höttöä satoi päällemme kokoajan lisää, mikä toi hieman hauskuutta peliin. Nauroimme kokoajan huiskiessamme lunta sinnetänne.
Lopeteltuamme lumisodan kierähdimme maahan nauramaan ja lepäämään. Lunta tuli edelleen valkealta taivaalta. Hymyilin Syreenisumulle kehräten iloisena. Naaras oli todella mukava. Hän vaikutti hyvälle ystäväainekselle.
Palattuamme leiriin hyvästelimme toisemme ja menimme molemmat omiin suuntiimme. Syreenisumu käveli muualle, kun minä painuin soturienpesään nukkumaan. Kehräsin pitkään enkä saanut unta, koska Syreenisumu pyöri mielessäni. Hän vaikutti niin mukavalle.
Nukahdin loppujen lopulta nopeasti mutta, kun heräsin tuntui etten nukkunut yhtään. Nousin hieman unisena. Päivän velvollisuudet kuitenkin pakottivat minut pystyyn vaikka olisin mielellään nukkunut vielä pitkään vaikka koko päivän. Liittäydyin mukaan johonkin partioon ja kävimme saalistuskierroksen. Saalista oli sen verran, että se riittäisi hyvin ja voisimme hyvillä mielin palata leiriin. Mietin edelleen Syreenisumua ja hänen kanssaan vietettyä aikaa. Hänen kanssaan oli niin mukavaa. Olin viimeiseksi vielä sanonut Syreenisumulle, että kai me tekisimme tämän vielä toiste – tarkoittaen lumisotaa ja leikkimistä. Syreenisumu oli vaikuttanut haluavan sitä myös ja toivoin, että se oli aitoa tunnetta. Minun puolestani tunteen aitoudessa ei ollut mitään kyseenalaistamista.
