Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Olin kävelyllä Syreenisumun kanssa. Hyvin lämmin helleaalto oli tällä hetkellä yllämme ja kaikki olivat aivan uuvuksissa. Aivan kuin lämpö olisi syönyt kissoja elävältä. Samaistuin kyllä tunteeseen hyvin. Syreenisumu seisoi vedessä edessäni. En edelleenkään pitänyt vedestä mitenkään erityisesti, mutta näin kuumalla ilmalla menin sinne melkein mielelläni. Naaraan seurassakin oli mukavaa, joten mistään muusta ei ollut valitettavaa kuin kuumuudesta.
Leiriin palattuamme ihanalta uimaretkeltämme erkanimme kumpikin omiin suuntiimme. Syreenisumu meni veljensä luo ja minä jäin seisoskelemaan yksikseni varjoon. Joskus toivoin, että sukuni olisi Eloklaanissa, enkä joutuisi vain katselemaan onnellisia yhtenäisiä perheitä ilman omaani. Mutta pärjäsin yksin ja Jupiter oli mahdollisesti edelleen tavoitettavissa, jos vain haluaisin. Toisaalta tämä oli nyt kotini oli perheeni täällä tai ei. Juureni johtivat ehkä toiseen klaaniin, mutta ei siitä taidettu tällä puolella rajaa niinkään välittää. Kuolonklaanissa minua olisi vain halveksittu erakkoisäni takia. Parempi näin. Ehkä olisin vielä joskus niin onnekas, että perustaisin perheen jonkun kissan kanssa, jota todella rakastin. Sitten Eloklaani tuntuisi vielä enemmän kodiltani.
“Hei, Nopsaliekki”, kuulin Hilehuurteen äänen. Käännyin tätä kohti ja heilautin häntääni innoissani.
“Hei”, vastasin ystävälleni hymyillen. En ollut puhunut Hilehuurteelle hetkeen. Onneksi hän muistutti välillä itse olemassa olostaan, sillä olin hyvä unohtamaan kissoja, kun en nähnyt heitä. Melkein toivoin, että sama olisi perheeni kohdalla.
“Painaako jokin mieltäsi?” kolli kysyi katsellen minua tutkivasti. Pudistin päätäni.
“Ei, mietin vaan vähän kaikkea”, sanoin. Olin kuitenkin kiitollinen toiselle hänen välittämisestään. Se oli minulle todella tärkeää – kissat, jotka siis välittivät minusta.
“Selvä sitten”, Hilehuurre totesi hieman epäilevänä.
“Tuntuuko sinusta ikinä yksinäiseltä, koska sinulla ei ole perhettä täällä?” kysyin kuitenkin vaikka olin aluksi halunnut pitää suuni kiinni asiasta. Ajattelin kuitenkin, että Hilehuurteelle voisin asiastani puhua, sillä hänelläkään ei ollut perhettä Eloklaanissa. Ehkä hän samaistuisi tunteeseeni ja sitten tietäisin etten ole yksin. Se tunne oli aina lohduttava.
//Hile?
