Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Katselin, kun Mustikkapyörre pesi haavaansa huolellisesti. Koin hienoista huolta klaanitoveriani kohtaan. Hän oli satuttanut itsensä niin monta kertaa ja vielä aika vakavasti joka kerralla. Toivoin, että huono onni päättyisi tähän ja hän pysyisi tästä lähtien turvassa.
“Haittaako, jos pesen korvasi? Sinulla on roskia ympäri turkkia”, naukaisin katsellen mustavalkoisen naaraan sekaista ohutta turkkia. Hän päästi hyväksyvän naukaisun ja aloin töihin.
Nappasin hampaillani sammaltukkoja pois karvojen seasta ja vaikka nuoleminen koski leukani haavaan hiukan, kävin silti läpi naaraan turkkia hyvin huolellisesti.
Soturi kehräsi tyytyväisen oloisena. Hänestä mahtoi tuntua mukavalta, kun likainen turkki puhdistui nuolaisu kerrallaan. Uskoin liikkeiden myös lämmittävän häntä, sillä tärinä hiipui lähes olemattomiin.
Huomasin paalavani mielessäni aikoihin, joilloin olimme Blackin kanssa pesseet toisemme pitkien seikkailuretkien jälkeen. En sen jälkeen ollut ollut juuri kenenkään kanssa näin lähekkäin.
Hilehuurre oli minulle hyvin tärkeä ystävä, mutta me emme juurikaan viettäneet aikaa tällä tavoin. Kolli oli yleensä paljon aktiivisempi kuin muut ja saimme aina olla tekemässä jotakin hänen kanssaan.
//Mustikki?
