Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Sydämeni pysähtyi hetkeksi, kun sisäistin Rontin kysymyksen. Päätin kuitenkin koittaa vastata nuorelle kollille. Puuskahdin ennen kuin aloitin tuskastellen pääni sisällä, mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta.
“No siis. Minä olin itse mukana sodassa – Eloklaanin puolella. Ta-tapasin silloin joitain kuolonklaanilaisia… noh taistelun merkeissä mutta kuitenkin. He eivät ole kilteintä sorttia. Ainakaan kaikki”, lausahdin pohtiessani kertoisinko emostani ja sisaruksistani. Rontti nyökytteli. Hän vaikutti kiinnostuneelta aiheesta. Kun olin päässyt jo tähän asti ja ruskea raidallinen kuuntelijani vaikutti haluavan tietää lisää, olisi hieman tylsää olla kertomatta emostani ja muusta perheestäni Kuolonklaanissa.
“Ja tuota. Minun emoni on… tai siis oli kuolonklaanilainen. Tosiaan nykyään hän nukkuu ikuista unta jossain rajan tuolla puolen”, kerroin ja tunsin surun aallon pyyhkäisevän ylitseni. Olisikohan elämäni hurjankin erilaista, jos olisin mennyt emon mukaan enkä päättänyt jäädä isän luo? Varmasti. En jäänyt miettimään elämänvalintojani sen enempää, sillä olimme jo aika lähellä rajaa ja, jos Rontti aikoi sanoa jotain niin hänen oli tehtävä se nyt. Aikoisin kuunnella kollin sanoja, sillä tällä oli varmasti jotain sanottavaa vaikka ujo olikin.
//Rontti?
