Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
“Miten vain”, vastasin Kuutamolaineelle kuitenkin salaa toivoen, että hän haluaisi mennä yhdessä. Kuutamolaine vilkuili ympärilleen ja heilautti sitten hännäntöpöään.
“Tule sitten”, hän sanoi ja virnistin leikkisästi. Lähdimme yhdessä kävelemään.
“Haluan vielä sanoa, että voin setviä tämän tilanteen kanssasi niin hyvin kuin osaan jos vain haluat minun sekaantuvan siihen. Luulen kuitenkin, että nyt ei ole paras hetki. Voit kuitenkin tulle minun luokseni milloin vain, sillä kuuntelen kyllä mielellään ystävähuolia tai muitakin huolia”, nau’uin lempeästi vieressäni vauhtiaan hidastavalle naaraalle. Hän hymyili minulle.
“Kiitos, Nopsaliekki”, Kuutamolaine vastasi ja käänsi sitten huomionsa ympäröivään metsään. Koitin itsekin tehdä niin, mutta keskittymiseni ei ihan riittänyt sinne asti, joten päädyin vain odottamaan toiselta jotain sanaa tai käskyä liikkua.
“Haistan hiiren”, hän kuiskasi hiljaa ja lähti jäljittämään hajuaan. Haistoin heti saman hajun. Se kuitenkin tuli hiukan eri suunnasta kuin mihin Kuutamolaine oli suuntaamassa. Hipaisin pitkällä hännälläni tämän kylkeä ja osoitin toiseen suuntaan. Naaras näytti hieman vaivaantuneelta, mutta lähti suuntaamaan sinne päin. Virnistin ja lähdin perään.
//Kuutamo?
