Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Naurahdin huvittuneena, kun Helletassu luuli jonkun hyökkäävän leiriin – ei nyt sentään! Kun selitin tilanteen kollille, hän näytti hiukkasen pettyneeltä, mutta lähti kuitenkin lumikissan rakennukseen mukaan ilmeisen iloisena. Sanoin olevani aika haka lumikissojen teossa, mutta en todellisuudessa ollut ihan varma olinko siinä oikeasti hyvä. Ainakin minä pidin siitä, eikö se ollutkin tärkeintä? Lumi oli ihanaa ja nyt kun sitä oli siitä täytyisi ottaa kaikki irti! Vilkaisin välillä Helletassuun, joka oli jo hyvässä vauhdissa lumipallonsa kanssa. Pyörittelin omaani harhautuen aina välillä katselemaan kuinka valo kimmelsi hangen pinnasta kauniisti. Leirissä ei ollut ihan hirveän paljon lunta, koska kissat tamppasivat sen kasaan kulkiessaan omien askareidensa parissa, mutta kyllä saisimme koskemattomasta lumesta vielä jonkinlaisen lumikissan aikaiseksi.
“Miten edistyy?” kysyin Helletassulta, joka näytti siltä että koitti sukellella lumen seassa viikset ilosta väpättäen. Hän nosti päätään, joka oli aivan lumessa. Kuononkin päällä oli lunta, mutta oppilas puhalsi ne pois.
“Hyvin!” Helletassu vastasi riemastuneena. Naurahdin tuon innolle ja ihanalle nuoren kissan energialle. Hän oli vielä niin nuori, että osasi vielä ottaa suuremmin kaikesta iloa itselleen.
“Pyöritäppäs oma pallosi tänne niin koetetaan kasata tästä ihan ihka oikea lumikissa”, naukaisin edelleen hyvin iloisella äänensävyllä. Leikit saivat minut niin iloiseksi pennuista puhumattakaan. Helletassu ei ehkä ollut enää -pentu, mutta hän oli kyllä pentu. Vasta aivan pieni nuori oppilas, jolla oli koko elämä edessä. Muistin sen seikkailunhalun, jonka olin omannut hänen ikäisenään. Se ei ikinä päihittäisi mitään mitä koin nykyään.
//Helle?
