Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Seisoin vastakkain Solatassun kanssa odottaen tämän hyökkäystä. Tähän mennessä taisteluharjoituksemme olivat sujuneet oikein oikein mallikkaasti. Nyt naarasoppilaalla oli kuitenkin vähän takapakkia sairastumisen takia. Ei se kuitenkaan valoisaa luonnetta omaavaa Solatassua näyttänyt suuremmin haittaavan. Tuo yritti silti parhaansa, vaikka väsyikin aika nopeasti.
***
Juoksin ystäväni perässä rajapartiomme jäädessä kauas taakse. Hilehuurre räsäytteli joen jäätä rikki aivan rannasta.
“Varovasti Hilehuurre!” huusin pinkaistessani juoksuun tuon ohitse. Halusin itsekin kokeilla jään rikkomista! Käpäläni hakkasivat jäämössöistä hiekkaa kunnes pysähdyin ja kokeilin raksutella jäätä kuten entinen mestarini teki. Jäästä kuului mahtava ääni, kun sen rusautti rikki. Nautin äänestä kovasti ja uppouduinkin tekemiseeni ihan täysin. Jäätä raksautellessa joesta nousi tuttu veden, märän ja kalan haju. Nyrpistin hieman nenääni. Hajuun kesti aina tottuminen jäiden sulaessa, mutta nyt teimme tämän ekstra ajoissa.
“Voisimmekohan rikkoa jäätä tarpeeksi, että saisimme kalastettua rakosesta?” pohdin ääneen nostaen katseeni Hilehuurteen suuntaan. Kollin iloinen hymy vastasi omani. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut kuulleen, mitä sanoin.
“Tämä on niin hauskaa!” kolli vain voihkaisi ja hyppäsi kaksin käpälin jään kimppuun. Hän ei selvästi ajatellut tarpeeksi pitkälle, sillä molskahti pää edellä kylmään veteen. Onneksi hänen takatassunsa olivat vielä kuivalla, eikä takaisin maalle pääseminen ollut kovinkaan hankalaa. Nauraa räkätin ystäväni hassulle mokalle.
“Voi sinua! Minähän käskin olla varovasti”, mau’uin nauruni välistä, “Sinä se olet hieman hiirenaivoinen aina toisinaan.”
//Hile?
