Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Matka leiriin vaikuti sujuvan oikein hyvin kunnes kaarsimme sekametsän kautta. Olimme jo todella lähellä leiriä mutta yhtäkkiä Syreenisumu pysähtyi. Hänen koko kehonsa oli jännittynyt ja ilmeensä pelokas. Muut kissat takanamme pysähtyivät myös.
“Onko kaikki hy-” olin kysymässä naaraalta, kun Uskolinnun hiljainen mutta kysyvä murahdus kantautui korviini. Minun olisi tehtävä jotain. Koko partio ei voisi pysähtyä vain Syreenisumun vuoksi, se olisi naurettavaa.
“Jatketaan, Syreenisumu”, sanoin naaraalle ja koitin saada häntä liikkeelle sanoilla mutta naaras pudisti hitaasti päätään. Mitä hän olikaan säikähtänyt sen täytyi olla sitten tosi pelottavaa. Paras ratkaisu, minkä juuri nyt saatoin keksiä oli, että taluttaisin naaraan pois sen puun edestä. Painauduin Syreenisumua vasten ja lähdin hitaasti taluttamaan häntä pois. Naaraan keho tuntui rentoutuvan hieman ja pääsimme taas jatkamaan matkaa. En voinut olla ajattelematta kuinka hämmentyneitä muut partion jäsenet olivat mutta jatkoimme leiriin asti puhumatta asiasta sen enempää.
Leirissä Uskolintu otti asiakseen viedä Rontin Mesitähden luo ja minä jäin aukion laidalle Syreenisumun kanssa.
“Haluatko ehkä avata hieman, mitä tapahtui, kun noin vain pysähdyit matkalla?” kysyin lempeästi. Naaras näytti edelleen olevan hieman jännittynyt mutta suurin pelko oli selvästi kaikonnut ainakin hänen katseestaan.
//Syre?
