Nopsaliekki
Kirjoittaja: Saaga
Huokaisin Kuusikkotassulle. Olin näyttänyt hänelle saman liikkeen varmasti kymmenen kertaa, mutta naaras tuntui vain olevan joko huono taistelemisessa tai sitten vain huono ymmärtämään ohjeitani.
“Sanonko jotain epäselvästi?” kysyin katsellen tuon toivotonta yritystä pyyhkäistä Sädesäihkeeltä jalat alta. Soturi oli tullut auttamaan minua ja oppilastani harjoituksissa, sillä en itsekään ollut mitenkään mahtavin taistelija. Toisen kollin taidot taas olivat huipussaan.
“Tiedän, ettei minun ollut tarkoitus puuttua opetukseesi, mutta entä jos kokeilisit hyökätä enemminkin lapaani kuin tassuihini?” Sädesäihke ehdotti. En voinut suuttua kollille hänen ehdotuksestaan, sillä se oli aika nerokas.
“Tee niin, Kuusikkotassu”, sanoin, kun naaras katsoi epäröivästi minuun.
“Selvä”, hän vastasi hiljaisella äänellä ja otti sitten hyvän loikka-asennon. Hän suuntasi katseensa suoraan Sädesäihkeen lapaan. Tiesin, että siitä minun pitäisi sättiä vasta myöhemmin. Tärkeintä oli, että naaras tekisi edes jotain oikein. Kuusikkotassu valmistautui ja loikkasi sitten tömäyttäen Sädesäihkeen lapaa niin, että tämä kaatui. Kuusikkotassu laskeutui haparoiden käpälilleen ja horjahti sitten soturin päälle. Suustani pääsi pieni naurahdus.
“Mutta sehän meni jo paljon paremmin. Kiitos kuuluu Sädesäihkeelle”, nau’uin ja autoin oppilaani niskanahasta pidellen pystyyn.
“Se meni hyvin”, Sädesäihkekin komppasi.
“Kokeilepa uudestaan”, käskin ja niin Kuusikkotassu totteli. Toisella kertaa hän sai pidettyä tasapainonsa, mikä oli jo aika mahtavaa kehitystä. Oli siis ollut hyvä idea ottaa itselle kutakuinkin vieras kissa auttamaan opetuksessa. En uskonut sen todellakaan olevan paras ratkaisu, mutta varmasti nappaisimme jonkun uudestaan seuraaviin taisteluharjoituksiin.
“Seuraavaksi voisit kokeilla samaa liikettä, mutta koita tähdätä eri kohtaan kuin olet oikeasti hyppäämässä, jos ymmärrät mitä tarkoitan”, selitin naaraalle, joka ymmärsi heti ja kokeili taas uudestaan. Tällä kertaa suunnaten katsettaan suoraan Sädesäihkeen käpäliin, mutta hypäten kuitenkin kiinni vasempaan kylkeen. Sädesäihke oli valmistautunut hyökkäykseen ja puolustautui sitä vastaan koittaen kynnet sisällä sivaltaa Kuusikkotassun naamaa. Kuusikkotassu kuitenkin puolustautui painautumalla alas ja kierähtämällä sivuun. Puhkesin hymyyn.
“Todella hyvä! Oikein mahtavaa, Kuusikkotassu!” kehuin ja astelin oppilaani luokse taputtamaan tuon selkää hännälläni. Hän ehkä säihkähti hieman kuinka kovaäänisesti häntä onnittelin, mutta rauhoittui kuitenkin hymyilemään ylpeästi.
“Voimme lopettaa tänään tähän”, päätin ja annoin Kuusikkotassun kömpiä ylös maasta. Hän oli tehnyt mahtavaa työtä! Olin ylpeä oppilaastani.
Kotimatkan jälkeen lähetin naaraan hakemaan itselleen syötävää. Sädesäihke jäi vierelleni sen näköisenä, että hänellä oli jotain sanottavaa.
“Halusin kertoa sinulle, että teet hyvää työtä. Tulen mielelläni auttamaan uudelleen”, hän sanoi hymyillen. Hymy tarttui minuunkin ja pukkasin kollin lapaa tuttavallisesti.
“Olet enemmän kuin tervetullut”, vastasin, “Jaetaanko jotain syötävää?”
“Käy minulle”, Sädesäihke sanoi ja lähdimme kohti tuoresaaliskasaa jutellen iloisesti. Tuntui hyvältä auttaa häntä paremmalle mielelle hänen veljensä kuoleman jälkeen vaikkemme kunnolla vielä tunteneetkaan. Toivoin meidän tutustuvan paremmin toisiimme.
Aamulla oli aika saalistuspartion. Heräsin Kuutamolaineen pyytöön lähteä hänen ja joidenkin muiden kanssa koivumetsään partioon. Nyökyttelin naaraalle haukotellen raukeasti. Päästyäni ulos pesästä sain aurinkoa heti päin pläsiä. Siristellen silmiäni seurasin Kuutamolainetta Rastaskukan, Piiskujalan ja Kipinäsydämen joukkoon. Tervehdin heitä ystävälliseen sävyyn ja Rastaskukan asetuttua partion johtoon lähdimme ulos leiristä. Hieman unenpöppöröisenä jättäydyin partion loppupäähän Kuutamolaineen seuraksi.
“Miten voit, Kuutamolaine?” kysyin heräillen pikku hiljaa paremmin. Tassuissani tuntui vielä unen jäykkyys, mutta se häipyi siinä matkan taittuessa.
//Kuutamo?
