Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Lähdin rämpimään kohti nummia. Tiesin nopeuteni olevan vahvuuteni, – nimenikin mukaisesti – joten ehkä minua onnistaisi jonkun kanin kanssa. Keskittymiseni herpaantui monta kertaa ennen kuin pääsin nummille asti. Olin vähän harmissani siitä, mutta koitin kuitenkin pitää tehvänannon mielessäni. Maistelin ilmaa etsien saaliiden hajuja. Äkkäsin pitkäkorvaisen otuksen nuuskuttelemssa maata vähän matkan päässä. Lähdin hiipimään lähemmäs oikean suunna löydettyäni ja koitin keskittyä. Päästyäni tarpeeksi lähelle venytin koko kehoni suureen loikkaan. En ihan osunut ja kani lähti juoksuun. Olin kuitenkin nopeampi reflekseissäni ja parin suuren loikan jälkeen sain kanin kiinni. Tapoin sen nopeasti ja kajautin ilmoille voitonriemuisen naurun. Käännyin katsomaan taakseni nähdäkseni Hilehuurteen mutta häntä ei näkynyt missään. Hän varmaan piileskeli jossain. Nostin kanin maasta ja tallustin takaisin metsää kohti.
Pitkän etsimisen jälkeen olin saanut kaksi hiirtä, ja myyrän ensimmäisen saaliini – kanin – lisäksi. Istahdin puun vierelle odottelemaan Hilehuurteen ilmaantumista. Hän varmasti tulisi jostain pian esiin, koska oli jo aika myöhä ilta ja me varmasti lopettelisimme pian.
“Hei. Sinulla meni todella mainiosti”, Hilehuurteen ääni keskeytti ajatuksieni vapaan vaeltelun. Ne olivat ehtineet jo ihan toisiin aiheisiin tässä välissä.
“Kiitos!” kehräsin iloisena.
“Palaammeko nyt leiriin?” kysyin miettimättä sen enempää.
//Hile?
