Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin harjoitusten jälkeen niin poikki, että onnistuin juuri ja juuri tallustamaan pesään. Käydessäni makuusijalle makaamaan nukahdin miltei heti.
Avatessani silmäni huomasin olevani ihan jossain muualla kuin omalla makuusijallani Eloklaanin leirissä. Lunta tuprutti taivaalta ja kylmyys tykytti luissa ja ytimissä.
“Salamanteri?” Jupiterin ääni kantautui korviini tuulesta huolimatta. Näin tumman hahmon kompuroivan kohti minua sankassa lumisateessa.
“Isä?” ääneni miltei hukkui tuulen kohinaan.
“Olen tulossa!” huusin kovempaa, jotta ääni kantaisi tuulen äänen yli. Sydämeni tykytti hurjasti. Tunsin vaaran tunteen keskuudessamme ja Jupiterin luo pääsy tuntui ainoalta tavalta päästä turvaan. Lähdin tarpomaan kohti tummaa hahmoa mutta mitä pidemmälle menin sitä kauemmas Jupiter tuntui katoavan.
“Älä mene!” huusin epätoivoisesti.
“Apua! Salamanteri auta minua!” tuskan huudot tuntuivat sietämättömiltä. Mitä isälle oli tapahtumassa?
“Tule tänne! Ole kiltti!” pyysin. Kyyneleet valuivat poskilleni. Verta hyytävä kiljaisu sai minut täysin paniikkitilaan.
“Jupiter!?” huusin niin kovaa kuin kykenin. Vihdoin pääsin isän luo. Kauhistuksekseni sain huomata hänen makaavan maassa. Valkoinen lumi hänen allaan värjäytyi nopeasti kirkkaan punaiseksi.
“Ei! Ei!” itkin isän ruumiin yllä. Oli selvää, että hän oli kuollut.
“Nopsatassu?” etäinen ääni havahdutti minut unesta. Räväytin silmäni auki ja nousin äkkiä istumaan. Syreenitassun huolestunut ilme sai minut palaamaan takaisin todellisuuteen unestani.
“Huusit unissasi. Näitkö painajaista?” Syreenitassun ääni oli hellä ja huolehtiva.
“Näin unta, että isäni kuoli”, sanoin ja kyyneleet valuivat poskilleni. Syreenitassu silitti hännällään lapaani ja siirtyi hieman lähemmäs.
“Se oli vain unta, mutta minua kaivataan nyt partioon. Voidaan jutella myöhemmin”, Syreenitassu sanoi ja lähti. Nyökyttelin ja huikkasin vielä hyvästit hänen peräänsä. Se oli tosiaan ollut vain unta. Nousin ja tassutin ulos pesästä. Istuuduin leirin laidalle ja huokaisin. Oli jo päivä mutta olin saanut ihan kunnialla nukkua pitkään eilisen rankkojen harjoitusten takia. Yhtäkkiä, joku naaras oppilas törmäsi minuun ja huudahti jotain pöön tapaista.
“Hei vain”, sanoin ja käännyin katsomaan naarasta, joka kompuroi pystyyn. Naurahdin hassulle törmäykselle aivan avoimesti.
“Sattuiko sinuun?” kysyin hymyillen naaraalta, jonka tunnistin Käärmetassuksi.
//Käärmes? 😀
