Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin oppilaiden pesästä. Kahden kuunkin jälkeen oli vaikeaa tottua siihen, että olimme nyt Eloklaanin alkuperäisessä leirissä. Minut oli nimitetty Eloklaanin oppilaaksi heti sodan jälkeen mutta Black oli lähtenyt takaisin erakoksi, sillä kuolonklaanilaiset eivät hyväksyneet puolen vaihtajia. Silmäni olivat puoliksi raollaan mutta en halunnut nousta vielä. Näin silmieni raosta Syreenitassun raidallisen turkin kohoilevan rytmikkäästi ja koitin itsekkin nukahtaa uudestaan. Suljin silmäni ja koitin hengittää rauhallisesti mutta parin silmän räpäyksen jälkeen avasin silmäni tylsistyneenä. Kömmin istumaan ja huokaisin hiljaa. Silmän tottuivat vähitellen pesän hämärään ja aloin nähdä paremmin. Kuolonklaanilaiskolli Tuimakatse istui pesän reunamilla pää nuokahdellen hieman. Hänen oppilaansa istui valppaana hänen vierellään. Nousin ja kävelin lähemmäs vartioita.
“Saanko mennä ulos?” kysyin haljaisella äänellä. En ollut varma pitikö minun joka kerta pesästä poistuessani pyytää lupa. Tuimakatse nosti päätään hiukan ja nyökkäsi sitten. Tassutin pihalle oppilaiden pesästä. Kirkas aurinko häikäisi silmiäni hämärän pesän jälkeen. Katseeni kulki ympäri leiriä. Ehkä löytäisin jotain juttuseuraa jostain?
“Hei Nopsatassu”, kuulin pienen äänen ja käännähdin katsomaan suuntaa, josta se aivan selvästi kuului. Kortepentu-niminen pentu seisoi vierelläni. Vaikka olinkin saanut uuden nimeni kaksi kuuta sitten oli aina yhtä outoa, kun minua ei kutsuttukkaan Salamanteriksi.
“Miten sinulla menee?” kolli jatkoi. Loin kasvoilleni pienen hymyn.
“Eipä tässä mitään ihmeellistä”, sanoin. Tavanomainen innostukseni ei tällä kertaa tullutkaan mistään ja tuntui, että ihan oikeasti minulla ei mennyt niin hyvin kuin yleensä. Koko tämä Kuolonklaanin vallan alla oleminen oli rankkaa.
“Mitäs sinun päivääsi kuuluu?” kysyin tavoitellen iloista innokasta minulle tutumpaa äänensävyä. Tarkkailin pentua kokoajan. Tiesin, että hän oli sodan mukana menettänyt emonsa – Minttuliekin – ja hänen isänsä – Mesitähti – oli parhaillaan kuolonklaanilaisten panttivankina. Hänellä mahtoi olla rankkaa. Pentu näytti aivan isältään. Ehkä hän oli luonteeltaankin saman tyyppinen. Yhtäkkiä innostus sisälläni alkoi pikkuhiljaa nostamaan päätään. Halusin tietää enemmän tästä pikku kollista.
//Korte?
