Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Hilehuurre selitti jotain hitaasti etenemisestä mutta en osannut taaskaan keskittyä ja tuijottelin jokea. Mietin minkälaiselta sen varaan uskaltautuminen tuntuisi. Minua kiinnosti kokeilla miltä se tuntuisi mutta pelko oli jo ottanut yliotteen minusta. Yleensä niin ei käynyt, joten en ollut varma kuinka pääsisin ahdistavasta pelosta pois. Käänsin katseeni Hilehuurteeseen ja tajusin etten ollut taaskaan kuunnellut häntä. Ilmeeni vääntyi hieman epävarmaksi.
“Anteeksi. En kuullut, voisitko toistaa?” kysyin epäröiden. Tätä kävi liian usein. Minun olisi opittava kuuntelemaan jatkossa.
“Niin. Kysyin vain, että mikä sinua jännittää uimisessa? Jos siis sellainen tietty asia on”, Hilehuurre toisti. Hän ei näyttänyt vihaiselta, joten huokaisin huojennuksesta.
“En oikein tiedä. Vesi tuntuu niin vieraalta minulle”, vastasin pohdiskellen. Minulla tuntui taas olevan aivan liikaa energiaa ja pian minun olisi päästävä purkamaan sitä tai en jaksaisi keskittyä enää yhtään.
“Ymmärrän”, Hilehuurre naukaisi lyhyesti ja katsahti jokea nopeasti.
“Haluatko ehdottaa jotain lähestymistapaa, joka saattaisi auttaa sinua tottumaan veteen ja uimiseen?” hän jatkoi. Loin kasvoilleni mietiskelevämmän ilmeen ja koitin keskittyä miettimiseen mestarini odottaessa. Miettimisestä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, kun ajatukseni lähtivät harhailemaan oikein kunnolla. Pudistin päätäni.
“En oikein tiedä. Anteeksi.”
//Hile?
