Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Kun Käärmetassu kertoi pitävänsä saalistuksesta enemmän kuin taistelusta, nyökyttelin ymmärtäväisesti. Tunsin naaraan tuskan hänen sanojensa mukaan “liiasta taistelemisesta”. Hetken päästä kertoilimme toisillemme unistamme. Tunsin jotain outoa yhteyttä naaraaseen, sillä hänkin oli nähnyt outoa unta vanhemmastaan. Tiesin, kuinka pelottavaa oli nähdä sellaisia unia vaikka olinkin kokenut niitä vain kaksi koko elämäni aikana. Käärmetassun äänensävy muuttui iloisemmaksi hänen kysyessään haluaisinko harjoitella saalistustekniikoita yhdessä. Minullekkin tuli iloisempi olo, kun ajattelin jotain muuta joten päätin nyökätä.
“Se olisi mukavaa”, lisäsin nyökkäykseni jälkeen, jotta saisin Käärmetassulle olon, että todella arvostin hänen seuraansa. Kaikki eloklaanilaiset olivat tosi mukavia mutta he eivät aina ymmärtäneet eleitäni. Saattoi johtua siitä, että olin viettänyt pentu-aikani kahdestaan erakkona pitkään eläneen isäni kanssa, joka ei myöskään ollut mestari elekielessä. Nousin ja tassutin Käärmetassun perässä hieman loitommalle muista kissoista. Tilaa ei ollut liikaa mutta tarpeeksi kuitenkin, joten panimme toimeksi ja ryhdyimme opettelemaan eri saalistustekniikoita. Pudottauduin saalistusasentooni ja katsahdin sitten Käärmetassuun. Olimme Hilehuurteen kanssa hioneet juuri tätä samaa asentoa mutta se ei vieläkään näyttänyt tai tuntunut luontevalta.
“Oletko sinä hyvä vaanimisasennossa? Minusta se tuntuu luonnottomalta ja oudolta”, kerroin mietteliäänä.
//Käärme?
