Nopsatassu
Kirjoittaja: Saaga
Kortepentu kysyi lempipaikkaani leirin ulkopuolella. Kysymys pisti minut miettimään hetkeksi. En ollut ennen oikein ajatellut, että voisin pitää jotain tiettyä paikkaa lempipaikkanani. Toisaalta pidin nummista mutta myös metsä oli mieleeni.
“En oikein tiedä. Koko reviiri on mieleeni. Paitsi en hirveästi pidä vedestä”, sanoin ja hiljensin ääntäni viimeisen lauseen kohdalla vilkaisten ympärilleni varuillani, ettei mestarini ollut kuulemassa. En tahtonut Hilehuurteen tietävän, etten pitänyt vedestä, koska koulutukseeni kuului uintiharjoituksia ja vedessä olemista. Oikeastaan vesi oli yksi niistä harvoista asioista joita ehkä hieman pelkäsin mutta olin valmis voittamaan pelkoni.
“Selvä”, Kortepentu naukui.
“Mutta älä huoli, kun koulutuksesi alkaa ja pääset leirin ulkopuolelle löydät varmasti lempipaikan, jos tahdot sekä totut reviirin kokoon”, sanoin nopeasti. Kääntäessäni katseeni aukiolle päin näin Hilehuurteen viittovan minua paikalle.
“Katsos. Tuolla on minun mestarini – Hilehuurre. Minun on parasta mennä nyt”, sanoin ja hyvästelin Kortepennun nopeasti. Sitten loikin aukion poikki mestarini luokse.
“Anteeksi, kun kesti”, naukaisin hiljaa. En halunnut suututtaa mestariani ja pilata mahdollisuuksiani tulla mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyväksi soturiksi. Nyt, kun isäni ja Black eivät olleet enää luonani kaipasin heitä mielettömästi mutta halusin tehdä heidät ylpeiksi ja itseni onnelliseksi.
“Menemmekö me nyt harjoituksiin?” kysyin hieman voimakkaammalla äänellä mestariltani, sillä veikkasin ettei hän ollut kuullut anteeksipyyntöäni.
//Hile?
