Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin palaamassa leiriin epäonnistuneelta metsästysreissulta, kun törmäsin leirin sisäänkäyntitunnelin edessä juuri soturinimensä saaneeseen Harhamietteeseen. Nuori kolli antoi kohteliaasti minun kulkea ensin tunnelin läpi, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Menetetty saalis pisteli yhä takaraivossa.
Olin aikeissa mennä soturien pesälle lepäämään, mutta heti perässäni aukiolle putkahtanut Harhamiete ei päästänytkään minua lähtemään, vaan alkoi kysellä kysymyksiä mestaristani. Koska kolli oli sanoissaan niin huoliteltu eikä selvästikään tarkoittanut pahaa, päätin vastata hänen uteluihinsa.
”Mesitähti oli hyvin kärsivällinen mestari”, sanoin viiksiäni väräyttäen ja kävelin hieman syrjempään tunnelilta, olettaen tietenkin Harhamietteen seuraavan perässä. Istuuduin tasaiseksi tallatulle leirinpohjalle ja kietaisin tuuhean, kanelinruskean häntäni etukäpälieni päälle. Harhamiete istahti minua vastapäätä. Hänen siniharmaat silmänsä tutkailivat minua tarkasti.
”Kuten jo sanoin, hänellä oli äärimmäisen pitkä pinna, vaikka olin varmasti yksi koko metsän haastavimmista oppilaista”, mrrau-naurahdin ääneen ja vilkaisin puhuessani Litteäkiven suuntaan, kuin olisin voinut nähdä siellä nuoren itseni ja mestarini seisomassa vieretysten seremonian päätyttyä ja kissojen hurratessa uutta nimeäni. ”Hän suhtautui minuun ymmärtäväisesti, sillä en ollut klaanisyntyinen ja olin kotoisin kaksijalkojen luota, entinen kotikisu siis. Aiheutin hänelle paljon hämminkiä – ongelmia jopa.” Muistelin sitä kertaa, kun olin juossut jahdin huumassa Kuolonklaanin puolelle rajaa ja partio oli nähnyt ylitykseni. Mesitähti oli joutunut selittämään partiota johtaneelle Kuolonklaanin varapäällikölle, että olin vasta tullut klaaniin, enkä ymmärtänyt kaikkia rajoituksia. ”Mutta sinun tulee ainoastaan tietää, että hän mestarina hän oli kaikista klaanin kissoista paras”, lisäsin lopulta silmissäni hivenen ilkikurinen pilke.
”Oliko sinulla vielä jotakin muuta, mistä halusit kysyä?” kysyin kallistaen samalla päätäni aavistuksen. En uskonut, että kolli oli tullut juttelemaan minulle muuten vain. Tai mistä sitä koskaan tiesi. Mutta nykymaailmassa kaikki halusivat aina jotakin: tietoa, ystäviä, valtaa… Lista jatkui loputtomiin.
//Harha?
//246 sanaa
