Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Harhamiete näytti vaipuneen syvälle mietteisiinsä Liljatuulen tarinan jälkeen. Oli minustakin tarina ollut mielenkiintoinen ja avannut uusia näkökulmia Mesitähden ja hänen ystäviensä matkasta Eloklaanin uudelle reviirille, mutta minä itse henkilökohtaisesti en aikonut menettää yöuniani asian vuoksi.
”Mentäisiinkö syömään?” ehdotin Harhamietteelle, ja hän ihan hätkähti tajutessaan minun puhuvan hänelle. Kolli nyökkäsi nopeasti, ja minä lähdin tassuttamaan edeltä kohti tuoresaaliskasaa, johon oli alettu saada täytettä näin hiirenkorvan alkaessa.
Valikoin meille pulskan myyrän ja kehotin sitten nuorempaa soturia valitsemaan meille paikan, johon voisimme asettua syömään sitä. Harhamiete suuntasi lähelle leirin sisäänkäyntitunnelia, mihin paistoi aurinko.
Annoin Harhamietteen aloittaa, ja revin vasta hänen jälkeensä itselleni mehevän suullisen myyrän lihaa. Jännä juttu kyllä, mihin kaikkeen sitä entinen kotikisu saattoikaan tottua. Ennen olisin kieltäytynyt syömästä tapettua jyrsijää viimeiseen asti, enkä missään nimessä olisi suostunut jakamaan sitä kenenkään kanssa. Kuitenkin Kirpputäplän seurassa olin oppinut jakamaan omastani ja ajattelemaan enemmän klaanikissan tavoin.
Yhtäkkiä piikkihernemuuri takanamme heilahteli, kun Mesitähti pyyhälsi aukiolle kovaa vauhtia. Päällikkö pysähtyi aukiolle hetkeksi vilkuilemaan ympärilleen, kunnes otti suunnakseen pentutarhan. Hän oli arvatenkin saanut kuulla Minttuliekin poikimisesta ja oli lähtenyt harjoituksista kesken kaiken.
Kun valkoinen kolli oli kadonnut karhunvatukkapensaaseen, käännyin taas Harhamietteen puoleen. Jos halusin oppia tuntemaan hänet paremmin, minun olisi tietenkin yritettävä tutustua häneen.
”Mitä sinä ajattelet?” kysyin spontaanisti. Harhamiete katsahti minuun yllättyneenä. ”Näytät siltä, että korvistasi voisi kohta tulla savua, kun pohdit jotakin niin kovasti mielessäsi.”
//Harha?
//220 sanaa
