Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Seuraavat kolme päivää vietin kooman kaltaisessa tilassa, josta minut elvytettiin aina silloin tällöin ottamaan yrttejä tai juomaan vettä. Koska oloni oli ollut niin kurja, en ollut kyennyt tekemään mitään muuta kuin nukkumaan kivun pois. Yskä oli edelleen paha, mutta muuten tunsin olotilani kohentuneen huomattavasti ensimmäisestä päivästä, jolloin olin ollut vähällä nuukahtaa aukiolle kesken klaanikokouksen.
Vei paljon voimia yrittää pitää turkki puhtaana kipeänä, mutta en kestänyt vain katsella kauniin ulkokuoreni murenemista taudin sivussa. Saatoin sentään edes hidastaa prosessia ja pitää turkkini siedettävän näköisenä. Erityisesti kiinnitin huomiota häntääni, johon kaikki pikkurisut ynnä muut sellaiset tuppasivat takertua helposti.
Sairasaukiolla oli ahdistavan täyttä. Joka puolella oli yskiviä ja korisevia kissoja, jotka varmaan rukoilivat Tähtiklaania pelastamaan heidät. Minähän en mitään pelastusta kaivannut – en etenkään miltään henkikissoilta. Sairastuneiden joukossa oli myös pari pentua, joista toisen tiesin olevan Hiilihampaan jälkeläisiä. Kuulemani mukaan kollipentu oli karannut leiristä Kultatassun kanssa, tipahtanut vahingossa jokeen ja oli miltei päässyt hengestään. Mieleeni nousivat muistot omista oppilasajoistani, jolloin olin yhtenään ajautunut ongelmiin. Mesitähdellä oli varmasti ollut kestämistä kanssani – olihan hän menettänyt takiani yhden hengistään. Onneksi päällikkö ei ollut katkeroituvaa sorttia, eikä hän muistellut menneitä pahalla. Olimme vielä nykyäänkin hyvät ystävät.
Nyppäisin hännästäni yhden harhautuneen neulasen ja viskasin sen lattialle. Minulla oli sudennälkä, sillä olin viimeksi syönyt kunnon aterian ennen viheryskään sairastumista, ja siitä oli jo hyvä tovi aikaa. Huokaisin liioitellun suurieleisesti, mutta dramatisoiva esitykseni katkesi koko kroppaa ravistelevaan yskänpuuskaan. Kun se viimein loppui, niiskaisin nenääni vähän loukkaantuneena ja laskin pääni takaisin sammalille.
//239 sanaa
