Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Yllätyksekseni muukalainen vaikutti olevan hyvin tietoinen siitä, missä oli. Hän jopa sanoi etsivänsä Eloklaania. Mittailin pienikokoista kollia katseellani, ikään kuin se olisi jotenkin auttanut minua saamaan selville, millä asialla tämä liikkui.
”Hyvä huomio”, murahdin vastaukseksi erakolle, joka arvasi minun olevan Eloklaanista. ”Tuskin minua ulkopuolisena kiinnostaisi kauheasti tietää, miksi liikut Eloklaanin reviirillä.”
Mietin, mitä minun kuuluisi tehdä tunkeilijalle. Hän oli tullut reviirillemme syystä, enkä uskonut, että Mesitähti olisi käännyttänyt ketään pois ilman hyvää syytä. Lisäksi tästä rääpäleestä tuskin olisi kovin paljon harmia, jos veisin sen leiriin jututtamaan päällikköä.
”Voin viedä sinut leiriimme”, aloitin hitaasti, pitäen välissä lyhyen ajatustauon, sillä yritin edelleen pähkäillä, mikä oli parhain tapa toimia tässä tilanteessa. ”Oletan sinulla olevan jokin syy, miksi etsit meitä, joten saat keskustella asiasta päällikkömme kanssa. Sopiiko se sinulle?”
Erakko nyökkäsi, mutta hänen silmissään näkyi häilähdys epäluuloisuutta. ”Sopii.”
”Hyvä. Mennään sitten.” Kutsuin kollin mukaani hännän heilautuksella, ja lähdin tassuttamaan rauhallisessa tahdissa leirin suuntaan. Käänsin toista korvaani aavistuksen taaksepäin varmistuakseni siitä, että kissa oli varmasti lähtenyt seuraamaan minua.
Yhtäkkiä edessäpäin olevasta pensaasta kuului kahinaa ja Korppisiipi tupsahti eteeni rastas hampaissaan. Mustavalkoinen naaras katsoi minua hiukan yllättyneenä, ja hänen kulmansa kurtistuivat, kun hän huomasi takanani olevan vieraan.
”Omenahuuma, kuka tuo on?” kokeneempi soturi sihahti, ja hänen häntänsä kiemurteli kuin hyökkäämään valmistautuva käärme. Ymmärsin naaraan varautuneen asenteen hyvin: viime kerralla, kun klaanin alueelle oli tullut vieraita kissoja, hänen kumppaninsa ja Mesitähti olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi.
”Joku kissa, joka sanoo etsineensä meitä”, vastasin soturittarelle rauhallisesti. ”Vien hänet leiriin Mesitähden juttusille, joten partio jää osaltani kesken.”
Korppisiipi näytti edelleen epäileväiseltä. Hän ei selvästi olisi halunnut päästää minua yksinäni muukalaisen kanssa syvemmälle reviirillemme, mutta uskoin naaraan näkevän itsekin, ettei takanani seisovasta kollista ollut minulle vastusta. Sen lisäksi reviiri kuhisi eloklaanilaisia, joten joku kyllä saisi hänet ennen pitkää kiinni, mikäli tämä päättäisi yrittää karata. Toisaalta, miksi erakko olisi halunnut karata, jos hän kerran oli tullut varta vasten etsimään meitä?
”Nähdään leirissä”, sanoin Korppisiivelle vielä nopeasti, ja kuljin hänen ohitseen erakko perässäni.
Ehdimme kulkea jonkin matkaa hiljaisuudessa. Sitten minun oli aivan pakko aloittaa keskustelu, sillä halusin tietää enemmän vieraastamme:
”Minä olen Omenahuuma. Pahoittelen, jos vaikutin aiemmin tylyltä. Tehtäväni on suojella klaaniani kaikilta uhilta, mukaan lukien vierailta kissoilta, jotka tulevat rajojen yli meidän metsiimme. Kuka sinä siis oikeastaan olet, ja missä olet kuullut meistä?”
//Kehrääjä?
